LATELY

syksy1

syksy2

syksy3

syksy4.jpg

syksy6

Uusi kuu, kirpeämpi keli ja sade – tervetullutta kaikki.

Päivä päivältä on vähenevät auringonsäteet pakottanut pysähtymään kadun kulmiin, tuulen olen antanut vilustuttaa ja sateiden ropista kasvoille. Kesästä luopuminen ei sitten tuntunutkaan niin pahalta. Oikeastaan, tämä syksy on tuntunut rakkaammalta (ja raikkaammalta) kuin syksyt koskaan aiemmin. Oon kaivanut villasukat töihin mukaan, ja nyt jo kaksi ja puoli kuukautta kahvittomalla olleena aloittanut puolestaan inkivääriteen juonnin.

Vaikka tällä hetkellä vellonkin elämäni suurimmassa stressissä, on ulkoilma, liian hyvältä tuntuva kainalo ja arkinen rytmi pitänyt jalat maassa. Sellaista elämä on ollut viime viikot.

 

Advertisements

HIIDENPORTTI NATIONAL PARK

Hiidenportin kansallispuisto, Sotkamo

metsä6

metsä3.jpg

metsä12

metsä20.jpg

metsä11.jpg

metsä1.jpg

metsä16.jpg

metsä4.jpg

Muutaman kumpuisen hiekkatien ja kymmenien epävarmojen risteysten sekä u-käännösten jälkeen löydettiin vihdoin perille Hiidenportin kansallispuistoon. Kellon tikittäessä illan viimeisiä tuntejaan, vaihdettiin oikeanlainen varustus päälle ja suunnattiin metsään. Merkittyjä reittejä kansallispuistossa on 30 kilometriä, joten yhden illan aikana ei ihan jokaista niistä koluttu.

Pitkospuiden, koskemattomien vehreiden sammaleiden ja suurten puiden uumenista avautui Hiidenportin rotkolaakso, jonka reunalla teki mieli kurkottaa vähän enemmän kuin olisi turvallista ollut.  Ilta-auringon lämmittäessä oli laitettava liioitellusti puettu pitkähihainen reppuun ja kärsittävä äkäisistä itikkaparvista. Tällaisissa maisemissa olo on ötököistä huolimatta onneksi kotoisa, ja taas jälleen kerran sitä alkaa harkita kantakaupungista pois muuttoa. Kunpa vaan, oi kunpa vaan olisi oma pieni puutalo metsän laidalla.

Kansallispuiston nähtävyydet nähtyämme suunnattiin takaisin ”leiripaikalle”, jonne meidän oli tarkoitus pystyttää teltat yöunia varten. Kello taisi tässä vaiheessa olla jo yli yhdeksän illalla, joten varmasti fiksuin tapa olisi ollut sammahtaa suoraan unille. Päätettiin kuitenkin lähteä meidän mökille Leppävirralle, jonne ajeltiinkin iltaa vasten vielä yli 300 kilometriä.

Ja hei, Suomessa kansallispuistoja on 40, joten eikö olis ihana tavoite käydä ne kaikki läpi? No olis!

MITEN KESÄ ON MENNYT?

polaroid

 

Elämä tuntuu virtaavan tällä hetkellä hieman töksähdellen eteenpäin. Johtunee ehkä siitä, että sain pienen ruokamyrkytyksen maanantaina ja siksi sairaslomailin tiistain. Ehkä myös viilenneistä keleistä ja farkuista jaloissa. Tekevät kaiken tuntumaan syksyltä. Ehkä myös se, että kollegat ovat töissä palanneet viiden viikon kesälomilta takaisin ja ensi viikosta lähtien (päivittäin) lounaaksi voi taas syödä pho-keittoa työpaikan vastapäisestä ravintolasta.

Kesä 2019 on ollut erilainen kuin muutamat aikaisemmat, sillä en ole ollut yksilläkään festareilla ja käynyt afterworkeillakin yhden ainoan kerran. En ole viettänyt kesäöitä ulkona, vaan valvonut niitä uuden ihmisen kainalossa. Viime kesän aamuseitsemään -rytmi jäi viime kesälle ja tänä vuonna oon raitiovaunuillut töihin usein vasta 8-9 aikoihin.

Siten kesä on lentänyt. Töissä ja kainalossa.

LOMA POHJOISEEN

hai1.jpg

hai2.jpg

hai4.jpg

hai10.jpg

HAI3.jpg

hai5.jpg

hai6.jpg

hai11.jpg

HAI9.jpg

hai12.jpg

Viime viikkoinen kesäloma vietettiin ympäri Suomea ajellen. Alun perin tarkoituksena oli telttailla loma Lofooteilla, mutta sateiset kolmentoista asteen ennusteet houkuttelivat jättäytymään Suomeen. Norja saa odottaa ensimmäistä kertaansa syksylle, jolloin kelit Lofooteilla ovat yleensä sateisen samanlaiset ja kymmenisen asteiset.

Viikon mittainen reissu mökeissä ja (hikisenä) teltassa nukkuen oli ihanaa irtiottoa kaikesta Helsingin hälinästä. Käytiin kansallispuistoissa, rannoilla ja meidän mökeillä Lappajärvellä ja Leppävirralla. Kesän lämpimin viikko osui sopivasti kesälomille, joten seitsemän päivää meni luonnossa lentäen. Can’t complain!

Ja hei elokuu, pitäisi vielä yrittää nauttia kesästä ja karistaa tätä jo tullutta syksyfiilistä. Kalenterin vaihtaessa sivuaan pian kesän viimeiselle kuukaudelle, tekisi mieli toteuttaa vielä yksi reissu. Mielessä on ollut ystävien kanssa matka Krakovaan, sillä ainakin itsellä on ollut pieni kaipuu kahviloiden ja kesäöisten tuntemattomien katujen pariin. Kaupunkireissu arkkitehtuurin parissa tervetullut!

TÄÄLLÄ ELETÄÄN

polaroid1

 

Kesä ja kesäkuu – ovat olleet täällä hetken jo molemmat. Sää on aaltoillut, tuonut mukanaan aurinkoisia lämpöjä ja välillä kastellut sateellaan litimäräksi. Alkuvuosi toi elämään syvää ihastumista, uusia työkuvioita ja tavoitteita. Sellainen tasaisuus ja mielen liiallinen horjumattomuus on ollut onnekseni läsnä.

Viime aikoina on kuitenkin täytynyt itkeä kotikoti-ikävää, haikailla vanhempiaan ja mökkiä, ikävöidä ukkia ja samaan aikaan yrittää olla koossa pysyvä aikuinen. Koossa olen onnekseni pysynyt, jo 25,63 vuoden ajan. Niistä nuo 0,63 ovat vaan olleet aika tunteikkaita. Ehkä siksi horjumattomuus -sanan eteen laitoinkin tasapainottamaan sanan liiallinen.

Tulevana viikonloppuna on luvassa itikoiden syötävänä olemisen lisäksi saunomista, kukkaseppeleitä ja hyvää grilliruokaa (herkkusieniä, herkkusieniä). Minä villiäinen oon jo onnekseni uittanut talviturkin Nuuksiossa pois, joten tuleviin yöttömiin öihin jää pakollisiksi tehtäväksi ainoastaan juhannustaikojen toteuttaminen.

Sitä minä vaan, että ihanaa juhannusta ystävät <3 Tää on mun lempijuhla.

KODIN LUMOISSA

koti2.jpg

koti

kotikoti1.jpg

Kahvi kauramaidolla, likaisten ikkunoiden takaa sisään pyrkivä aurinko ja minä tässä näin – tyhjentelemässä ulkoista kovalevyä vanhojen soittolistojen soidessa jo toista tuntia. Kevät on saapunut, vihdoin! Sen huomaa siitä, että ikkunat näyttäytyy sameina aina aamuista iltapäivään. Ikkunoiden pesu on ollut tehtävälistalla ensimmäisenä, mutta tiedetäänhän se, ettei näitä listojen ykkösiä tarvitse koskaan ensimmäisenä hoitaa.

Kodiksi on asetuttu, kodiksi on tultu. Tuntuu absurdilta, että tässä on asuttu pian jo puoli vuotta. Oon joutunut alkukuukausien innostuksen myötä asettamaan itselleni tietoisen kasvien ostamis kiellon, vaikkakin tavoitteena on ollut saada ympärilleen viidakon tuntua. Ehkä täällä vallitseva viheriäisyys saa hetkellisesti riittää.

Ikkunoiden pesun lisäksi seinille olisi muutama peili asennettavana, kattolamppu kattoon laitettavana ja pieni pakastin jostain löydettävänä. Etsinnässä on ollut myös pidemmän aikaa pyöreä musta juutti-/olkimatto keittiöön. Niitä sellaisia on kuitenkin tuntunut olleen hieman vaikeampi löytää.

Muuten elämä on lentänyt eteenpäin oikein mukavasti – viime viikkojen takkuiluista huolimatta. On täytynyt totutella uudenlaiseen rytmittömyyteen ja kääntää katse kohti koulujen pääsykokeita. Tuntuu hieman vaikealta ja jotenkin jopa laiskalta, kun aamuista puuttuu aikainen herätys ja tyhjään ratikkaan juokseminen. Sitä on kerennyt ikävöimään jo muutamaan otteeseen näin työttömänä ollessa.