TULI OLOKSI SELLAINEN SURULLINEN, JA SITTEN HELPOTTI

nilla3.jpg

nilla9

11

nilla4

Eilen illalla otin läppärin käteeni ja eksyin sivulta sivulle, sieltä taas jollekin toiselle. Olin surffailemassa syvällä, kunnes kohtasin kommentin. Sellaisen kommentin, joka hieman purskautti itkuun. Mietin pitkään miksi. Sittenpähän tajusin, että ikävä tämä on. Ikävä sitä aikaa kohtaan, kun asuin alppikadulla. Paras ystävä naapurissa. Sitä sellaista aikaa iski ikävä, kun jokaiseen päivään kuului maailmasta ja sen kaikista kaikkeuksista keskustelua. Elämän tarkoituksesta, ihmeellisyyksistä ja kaikesta sellaisesta, joista en ole ikuisuuksiin kenenkään kanssa jutellut. Tuli ikävä sitä alppikadunomaista  rauhaa.  Kirjoitin itkusilmässä viestin edellä mainitulle ihmiselle ja sanoin, että nyt on ikävä. Olo helpottui ja huokaisin. Onneksi on keksitty kirjoittaminen. Kuinka sitä ennen oliskaan pärjätty, jos ei kirjeitä olisi kirjoiteltu? Ja kuinka tää viestittely on nopeuttanut ja helpottanut meidän elämää. Aikamoisesti.

Toissa kerralla Varkaudessa mummia ja ukkia moikkaamassa käydessä, kertoi mummi, että oli ukki aikoinaan lähetellyt rakkauskirjeitä. Ukki hekotteli, ei kuulemma ollut. Mummi-rakas siihen tokaisi, että onneksi kaikki on tallella. Sitä päivää minä odotan, kun päästään näitä yhdessä lukemaan. Voi että mä odotan. Siihen mummi lupautui. Sydän.

KOTO-VARKAUDESSA

coffee2coffee3

Olin alkuviikon Kuopiossa työhommissa ja eilen muiden ajellessa takaisin Helsinkiin, hyppäsin kyydistä ja jäinkin vielä loppuviikoks Varkauteen. Lumi tuli yön aikana, joten keskiviikko on kuljeksinut hieman valoisemmissa meiningeissä. Vaikkakaan ei se sitä auringon tuomaa pirteyttä tarjoile.. Kahvia, kahvia siispä. Sillä sitä on eteenpäin mentävä.

Käytiin äiti Varpusen kanssa kirppareilla, joka on se vakiintunut ja ainoa (huoltoasemilla kahvilla istumisen lisäksi) tapa täällä aikaa viettää. En säästele sitä tekemistä koskaan niille tylsimmille hetkille, vaan kurvaan kirpparit läpi immediately.. Joka kerta uusi takki kainalossa. Paheista suurin, jos joku sattuu ymmärtämään niiden hamstraamisen päälle.

Aah. Ja voi että kun vaan olis se semmonen yli-ihminen, joka jaksais vääntää reseptit tekstiksi. Tehtiin tänään poke bowleja, jotka on nepalilaisen lisäks aika lemppariruokaa. Sitä semmoista, joka liikaa koukuttaa ja helposti päätyy lautaselle useammin kuin kerran viikkoon. No mutta poke bowl ja teriyaki-kastike. Siinä sanat, joita googlettamalla löytää resepteistä ihanoimpia. Tsirppis-tsii! Tää täällä suuntaa saunan lauteille.

LIIKAA SUSHIA JA AJATUKSIA

3

4

Löysin aamulla uuden biisin ja arvatkaas vaan soiko se tässä jo sadannetta kertaa. Vähintään. Että mää rakastan ihanaa musiikkia, rytmejä, väreitä. Varsinkin, kun voi samalla juoda kahvia oikein olan takaa. Näiden hetkien pirullisin puoli on vaan se, että ajatus alkaa hykertelemään vauhdilla. Puren hampaita yhteen, ettei stressi iskis. Ettei nyt vaan alkais taas miettimään liikaa, että pitäis olla ja tehdä jotain aivan muuta kuin mitä tällä hetkellä elämä ja kaikki on. Taitaispa vastakkaisen sukupuolen yksinkertaisuuden. Noo mutta.. onneksi tällä viikolla myös tapahtuu. Tai että on hieman töitä täällä ja Kuopiossa. On sovittu kavereiden näkemisiä, pikkujouluja ja valokuvailuita, lounastreffejä ja ainoastaan terveellistä ruokaa – viimeinen näistä ei onnistu. Saletti se.

>  >  >  >  >  >  >  >  Kävin tässä välissä sushilla  <  <  <  <  <  <  <  <

Eli ei onnistunut se terveellinen alkava viikko niin kuin mitä olin itselleni luvannut. Hehe perus… Oon viimeisen kuukauden aikana syönyt valehtelematta ainakin kahdeksan kertaa sushia. Mikä selkeästi kertoo, että oon vähän huono taistelemaan sushi-koukkuja vastaan. Övereitä odotellessa.
Nyt mars meikä suuntaa kahvin keittohon ja eteisen siivoukseen. Elämälle valoa ja mielelle sateenkaaria. Kyllä tää maanantai tästä aina tiistaiks kääntyy.

PORKKANAKAKKUA ALKUVIIKKOON

porkkanakakku

Käytiin viime viikolla kahvilla ja aikaisemmasta poiketen otettiin makeaa kylkeen. En oo ikinä ollut mikään kakku-ihminen, joten porkkanakakku ei oo kuulunut niihin lemppareihin. Mutta se pirun viime viikkoinen kakkupala.. Perhanan perhana. Ei hyvä, sillä eilen illalla oli aivan pakko leipasta oma kakku maanantaille. Kahvi tän kanssa olis toiminut niin pirun hyvin, mutta kello oli jo yhdeksän, kun vasta sitä syömään päästiin. Hah, onneks oli kuitenkin hyvä aika porkkanakakulle.

Tällä viikolla täytyis pistää kesäisimmät vaatteet ullakolle ja osa vähälle käytölle jääneistä vaatteista myyntiin. Takkeja on vuosien mittaan kertynyt aika määrä, joten kymmenestä luopuminen tekis eteisen kaapeille ja hyllyille (vaatekriiseille myös) ihan hyvää. Vielä kun joku päivä saisi jalat kohti IKEAa, saatais eteisaulasta hieman järkevämmän näköinen ja oloinen. Koto on 52m² yksiö, eikä täällä ole kummoisesti kaappitilaa, joten lipasto ja seinänaulakot tulis kovaan tarpeeseen. Ja se iso peili, se iso peili. Sitä mä oon halunnut vuosien ajan.

Mutta nyt suunta kohti suihkutteluja ja hiusten pesua. On oltava parin tunnin päästä jo kuvaushommissa kääks.

IN LOVE WITH VELVET

yello1

yellow4

yellow2

En oo oikeastaan koskaan ollut se tyyppi, joka seuraa muotia ja trendejä aallonharjoilla. Vaikka täytyy kuitenkin myöntää, että sosiaalista mediaa päivittäin katsellessa silmiin tarttuu niitä pinnalla olevia juttuja. Tärkeintä kuitenkin on aina ollut, että itsellä on hyvä olla. En esimerkiksi käyttänyt farkkuja vuosiin, sillä koin oloni kiusalliseks. Noina samoina vuosina taisi olla standardi-juttu, että vaatekaapissa yläosat olivat L-XL kokoa. Ja ihan vain siksi, jotta ne olis mahdollisimman pitkiä peppua peittämään. Ajattelin aina, että mun jalat on liian paksut. Ja piru vie, onhan ne, mutta mitäs sitten. Vasta tänä vuonna oon oppinut siihen, että peppu voi näkyä ja paidat olla lyhyitä. Se kaikki inho “tiukempia” vaatteita kohtaan on ollut ihan vaan omassa päässä, omissa ajatuksissa. On ollut suurta työtä opetella hyväksymään itsensä. Kohti oman kehon rakastamista kuljetaan koko ajan enemmän ja vaan enemmän. Välillä tulee takapakkia ja välillä juostaan matka kiinni. Semmosta se on.

Jottei aihe otsikosta liikaa heittäisi, niin P.S. sametti on ihanaa. Ompelutin äipällä mustasta sellaisesta itselle kotiin tyynynpäällisiä ja kuljen muutenkin noissa kuvissa näkyvissä leveälahkeisissa päivittäin.. Ihanoita.

SISKONPETI

4

Tämmöisiä ystäviä kuuluu mun elämään. Näitten kanssa on hyvä olla. Eikö oo kauniita? Sisältä ja ulkoa. Meidän viikonloppu meni halloweenia (ja meitsin 24-v synttäreitä) juhlien. Liikaa skumppaa ja viiniä, tanssimista ja näiden johdosta loppuviikkoista väsymystä. No mutta onneksi sohvan eteen väserretty pesä tyynyillä ja peitoilla, Skifferin pitsa ja seurana ollut Laura auttoi sunnuntain yli. Maanantai tässä nyt onkin sitten vierähtänyt siivotessa, pyykätessä ja sotkun määrää ihmetellessä. Onneks on tiskikone, onneks!! Vielä, kun joku kantais pullokassit kauppaan.

1

Hah ja ihan naurattaa tää kuva ja siitä meidän huokuva iloisuus. Otettiin kamera esiin aikomuksena saada kuva, jossa näytetään mahdollisimman vakavilta. No eikö onnistuttu! Täytyis maanantain kunniaks vielä pestä lakanat, imuroida ja viedä roskat, mutta ne on just ne mun inhokkijutut. Muu siivoaminen menee lennellessä, mutta noi edellämainitut. Ai saakeli. Nytpä siis kohti tuota kaikkea.

Ihanaa alkanutta viikkoa!