IT’S FRIDAY AGAIN

blue1

blue10.jpg

blue6.jpg

blue2.jpg

On olemassa niitä asioita, joiden aikaan saaminen viisästyy aina vaan lisää ja lisää. Itsellä se on vaatekaapin läpikäyminen. Se kun täytyis tehdä ainakin kaksi kertaa vuodessa – syksyllä ja keväällä. Jotenkin sen aloittaminen ei oo vaan koskaan sitä mielekkäintä hommaa. No, mutta viime sunnuntaina sain sen vihdoin aikaiseksi!

On ihana (ja ei niin kovin ihana) tunne repiä KAIKKI vaatteet kaapista lattialle. Kun saa laitettua kesävaatteet odottamaan ensi vuotta, valkkailtua myyntiin menevät vaatteet, löydettyä kauan kadoksissa olleet sukkaparit ja viikattua loput vaatteet omille hyllyilleen – voi taputtaa itseään olalle. Lasillisen viiniäkin olisin ansainnut, mutta sen tällä kertaa skippasin. Joka kerta, kun tän urakan on saanut tehtyä, on olo jotenkin paljon kevyempi.

Mutta tsirppis-tsii mä lennän nyt viikonlopun viettoon. Tiedossa on paljon ja vähän enemmänkin kaikkea (kuin yleensä).

Advertisements

LOVE IN THE AIR

7

2

3

11.jpg

4

12.jpg

9

10

Tätä viikonloppua odotin sydämeni pohjasta. Ei ollut suuria suunnitelmia. Tai ainakaan sellaisia, joita olis täytynyt tippaakaan stressailla. Tälle päivälle olin sopinut kierrätyskeskus-päivän ystävien kanssa ja huomiselle ruuan laittoa toisten sellaisten. On vaan saanut antaa akkujen latautua, kun ei ole tarvinnut minnekään säntäillä. Koko viikko on oikeastaan mennyt vain töissä ja kotona. On ollut veto sosiaalisen ähkyn takia vähän poissa, joten kotona oleminen on maistunut oikein ihanalta. Tarvitsen aina sen hetken ihan vaan olemiseen, jotta sitten voin taas antaa itsestäni enemmän ympärillä oleville. Nyt tuntuu taas omalta itseltä.

Oon niin kovin onnellinen ja onnekas tyyppi, että omistan sellaisen ystävän, jonka seurassa keskustelu vaan soljuu eteenpäin. Ihan sama kuinka pieni aihe tai asia, saadaan tuntien vuoropuhelua aikaan joka ikinen kerta. Se, jos joku on ihanaa. Ja puhdistavaa.

00:37, joten ehkä on aika alkaa ööunille. Hyvää ihanaa unta, tätä viikonloppua ja lämpöisiä syyspäiviä sulle ja sulle <3

HETKET YKSIN

kahvi1

kahvi2.jpg

Hetket näyttävät usein tältä kun ne viettää yksin. Keitän kahvin ja juon sen ikkunan edessä. Nappaan siitä joka kerta kuvan, enkä edes tiedä miksi. Jotenkin se tuntuu olevan aina oikeassa paikassa ikkunalaudalla. Siinä me sitten istutaan, katsellaan kadulla käveleviä ihmisiä ja tuoksutellaan syksyn tuomia tuulenpuuskia ikkunan raosta.

Ne on niitä hetkiä yksin. Ja niitä minä rakastan.

EXACTLY THE SAME BUT STILL DIFFERENT

home1

home2

home3

Nää kuvat on otettu muutamia viikkoja sitten – vielä ennenkuin löysin kukkaruukulle ton uusimmissa koti-kuvissa näkyvän ruukkupussukan (joka on i-ha-na ♡) ja uuden tyynynpäällisen. Ostin viime keväänä Pieksämäen kirpparilta sohvan ja kaks samaista nojatuolia 70 eurolla. Joka päivä kotiin tullessa jään niitä tuijottamaan. Tiedätte varmaan miksi. Nykyinen ruokapöytä on perheessä vuosia kiertänyt, pinnatuolit, tv-taso ja rottinkinen mustaksi maalattu hylly kirpparilta. Puinen musta parisänky (joka on porukoilla vielä toistaiseksi tallessa) on ostettu ystävän perheeltä. Näissä kuvissa näkyvä matto taitaakin olla ainoanaan uutena ostettu. Sekin vuosia sitten Varkaudesta ISKUn alennuksista. Taulujen kehyksiä oon saanut tai ostanut kavereilta, julisteita tulostellut ja kasvien ruukut löytänyt kierrätyskeskuksista. En oo oikein koskaan lämmennyt uusille ontoille heppoisille kalusteille, ja onneksi niin. Voi kun vaan vähän hipahtais enemmän, en ostais enää mitään uutta ikinä koskaan.

Nyt mä suljen läppärin, meen suihkuun pesuille ja alan katselemaan leffaa. Ihanaa viikonloppua. ♡

BARCELONA WE’LL SEE AGAIN

frame1.jpg

Oon suuresti sitä mieltä, että ihmisen täytyy osata ja voida unelmoida. Tai nyt kun me eletään täällä kovinkin etuoikeutettuina tyyppeinä, on osattava löytää virtaavimmat tiet niihin asioihin, jotka tekee meidät itsemme aidosti onnellisiksi. On pitänyt ravistella itseä viime aikoina, sillä on tuntunut, että mieli on laukannut vähän liiankin vauhdilla. On tapahtunut asioita ja ajatuksia, jotka on tehnyt mieltä selkeämmäksi. On jotenkin ihanaa löytää mielen sekavuuden jälkeen se soljuva ajatusmaailma. Kun hetken joku on kadoksissa ja sen jälleen löytää, osaa sitä arvostaa taas aivan uudella otteella. Ehkä juurikin siksi oon löytänytkin ihan uusia tavoiteltavia asioita, ja ehkä siksi välillä onkin hyvä hävittää hetkeksi ote elämästä.

KOKO tämän vuoden ajan mun on pitänyt tehdä aarrekartta. Toki eihän sitä kahdeksassa kuukaudessa millään voi ehtiä tekemään, mutta pian, pian on pakko! Aarrekartta on mun mielestä yksi maailman ihanimmista keksinnöistä. Kun unelmat kokoaa yhdelle kartonkipalaselle ja niitä lukee ja katselee päivittäin, osaa elämäänsä ohjata herkemmin niitä kohti.

Mutta hei, katsokaas missä me käytiin tässä kuussa! Barcelona ja sen silloinen lämpö sekä rannat. Sitges oli ehdottomasti paikka, jonne haluan palata vielä joku päivä lähitulevaisuudessa. Auringon paahtavuus ja kirkas vesi on sellainen yhdistelmä, jota toivoisin mun arkipäiviin loppuelämäkseni. Täytyy ehkä laittaa aarrekarttaan unelmaksi ulkomailla asuminen. Se on kaikista niistä suurin. Nyt mä keitän kahvit, luen tieku.fi:n sivut ja laitan Jorja Smithin soimaan. Tsirppis-tsii!

HOME SWEET HOME

koti1

koti2

Uusi vuodenaika tai ei, oon vaihtanut järjestystä omissa huoneissa ja kodeissa kovinkin vimmatusti aina. Lapsena omassa huoneessa sängyn paikka vaihtui joka viikko. Täytyi laittaa toiset verhot ikkunaan tai toinen matto lattialle, ihan vaan koska se oli jotenkin ihanaa. Koriste-esineille löytyi uusi paikka melkein joka päivä, ja koulussakin oli parasta saada maalata omaan huoneeseen uusi taulu. Oon muuttanut pienen 24-vuotisen elämäni aikana ainakin kymmenen kertaa – sen kylkiäisenä tehnyt pienimuotoista itsetutkiskelua, jonka johdosta tullut siihen tulokseen, että mun on vaikea asettua aloilleni. Kun pienestä asti elämässä on tapahtunut jotain muutosta harva se päivä, on vaikea olla vaan. Myönnän tekeväni tätä tämmöistä vieläkin. Kotona mulla on 16 kasvia, eikä ne usein pysy montaa päivää samassa paikassa. Jonain päivänä peikonlehti loikoilee ikkunalaudalla, kun taas seuraavana se vihreilee telkkarin vieressä. Järjestyksen vaihtamisesta oon päässyt (onneksi) eroon, mutta esim. tauluja seinällä häpistelen joka päivä.

Ja kuten kuvista huomaa, oli mulla taas taulujen vaihto -päivät..