HEY YOU PUMPKIN

pitsa-tile

Ikävä tulee: Balin ja varsinkin Canggun ruokaa, valoa ja aurinkoa, vihreyttä, Bali-ystävien hymyä, kahviloita ja täältä puolelta palloa elämään saatuja ihmisiä. Kaikkea sitä, mitä elämä on täällä mulle antanutkaan. Lähinnä ehkä ikävä kuitenkin tulee tätä fiilistä ja olotilaa, joka on joka päivä mielen päällä. Miten maailman toiselta puolelta voi löytyä koti? Sellainen paikka, jossa on kaikki ympärillä. Tai ainakin melkein kaikki. Kaikki muu, paitsi ne vanhat maailman parhaat ystävä, perhe… ja se arki. Ne kun sais tänne kuljetettua, niin olisin maailman onnellisin. Onneksi on mahdollisuus maailman onnellisimpaan minään myös Helsingissä. Onneksi niin.

Käytiin tänään illallisella. Syömässä kurpitsa-pitsaa ja juomassa valkoviiniä. Vähän haikeroiduin. Ehkä juurikin ja kovinkin sen viinin lomassa.. mutta kuitenkin haikeroiduin. Aloin miettimään, että kohta paluu kotiin on oikeasti edessä. Eeeee-lääää-määä, älä mene niin lujaa. Onko elämän hidastamiseen oikeasti mitään hidastamis-ohjeita? Tai vaikka olisikin, niin tekisikö niillä mitään?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s