Vaikka juuri nyt ulkona on sateisen näköistä, aurinko piiloilee ja ohi kävelevillä ihmisillä on päällään kovinkin tuhdisti, tahdon uskoa, että kesä on pian täällä. Vastapäiset puut ovat alkaneet kukkimaan, jo monta päivää sitten. Läheinen kirsikkapuu on vaaleanpunainen ja Piritorillakin kuhisee. Ja siellä kuhisee.

Oon löytänyt myös tieni löysiin liehuviin housuihin, sydän. Oon ollut vuosia se mimmi, joka ei bylberöään farkuissa näytä. Mulla on aina ollut pitkä paita päällä, jottei kankut vaan missään nimessä näkyisi. Oon tästä halunnut jo pidemmän aikaa vierottautua pois ja nää liehuvat korkeavyötäröiset housut on aikamoinen pelastus. Voin taas käyttää t-paitoja ja kaikkea muuta sellaista, jota en aikaisemmin oo kehdannut tai uskaltanut. Haha. Eikö oo naismieli ihmeellinen? On.

Ainiin! Kävin tiistaina kirjoittamassa työsopparit ja kesäkuun aikana alkavat duunit saa mun sydämen taas niin sykkyröille, kun saada vaan voi. Välillä kaikki tässä kropassa pakahtuu. Kihertelen tässä juuri nytkin tulevalle kesälle, tulispa lämmin sellainen.