Tänä keväänä tapasin töissä nää mimmit. Lähdettiin töiden jälkeen syömään ja viinille, olo oli aikamoinen. Oli hyvä olla. Tiesi heti löytäneensä jotain suurta ja ihanaa. Muutama viikko sitten lähdettiinkin Ruotsiin ihan vaan oleilemaan. Vanhassa kaupungissa käppäillessä silmät iski tähän lehtiseinään. Aaah mikä ihana. Sanoin stop ja siihen niin, nyt kuvaillaan. Näitä tyyppejä ei tarvinnu kahta kertaa suostutella. Vaikka me nyt otettiin minilomalle kohteeksi Ruotsin laiva, ei viikonloppu pyörähtänyt sen perinteisen juhlinnan puolelle. Juotiin me toki niitä kahden euron skumppalaseja, mutta enimmäkseen oleiltiin hytissä/baarin nurkassa ja juteltiin elämästä. Terapiaistuttiin. Tällaiset hetket on niitä voimaannuttavia hetkiä. Niitä sellaisia, joita jokaisen ihmisen tulisi ottaa ystävien kanssa aina välillä. Suunsa avaaminen on tärkeää. Erittäin.

Ja hei, meitsi täyttää ylihuomenna 24!! En oo itseäni juhlivaa tyyppiä, mutta aion nyt kuitenkin pyytää muutaman ystävän meikän tykö, tehdä ruokaa ja avata glögikauden.