IN LOVE WITH VELVET

yello1

yellow4

yellow2

En oo oikeastaan koskaan ollut se tyyppi, joka seuraa muotia ja trendejä aallonharjoilla. Vaikka täytyy kuitenkin myöntää, että sosiaalista mediaa päivittäin katsellessa silmiin tarttuu niitä pinnalla olevia juttuja. Tärkeintä kuitenkin on aina ollut, että itsellä on hyvä olla. En esimerkiksi käyttänyt farkkuja vuosiin, sillä koin oloni kiusalliseks. Noina samoina vuosina taisi olla standardi-juttu, että vaatekaapissa yläosat olivat L-XL kokoa. Ja ihan vain siksi, jotta ne olis mahdollisimman pitkiä peppua peittämään. Ajattelin aina, että mun jalat on liian paksut. Ja piru vie, onhan ne, mutta mitäs sitten. Vasta tänä vuonna oon oppinut siihen, että peppu voi näkyä ja paidat olla lyhyitä. Se kaikki inho “tiukempia” vaatteita kohtaan on ollut ihan vaan omassa päässä, omissa ajatuksissa. On ollut suurta työtä opetella hyväksymään itsensä. Kohti oman kehon rakastamista kuljetaan koko ajan enemmän ja vaan enemmän. Välillä tulee takapakkia ja välillä juostaan matka kiinni. Semmosta se on.

Jottei aihe otsikosta liikaa heittäisi, niin P.S. sametti on ihanaa. Ompelutin äipällä mustasta sellaisesta itselle kotiin tyynynpäällisiä ja kuljen muutenkin noissa kuvissa näkyvissä leveälahkeisissa päivittäin.. Ihanoita.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s