Päätin ottaa tämän kahdenkymmenenviiden ikävuoden kunniaksi uuden tavoitteen. Hieman soljuvampaa tekstiä ja ajatusten puroilua – sitä olisi ihanaa alkaa harrastamaan. Viime aikoina oon ollut niin kovin yksinäinen, että kirjoittamisesta on ollut jo vuosien ajan niinä sellaisina hetkinä seuraa. Tai sanotaanko, että itsestään saa ihan uudenlaisen ystävän, kun oppii pukemaan ajatuksiaan sanoiksi.
Eilen töissä kahvitaukoa pitäessä eksyin taas Tieteen kuvalehden sivuille. Lueskelin etusivun artikkeleita ja päätin siinä ensimmäistä siemausta ottaessani, että nyt on aivan pakko tilata tieku kotiin. Aivan pakko. JA niin tilasin! Oon miettinyt sitä vuosikausia, enkä ole ikinä sitä raaskinut tai saanut aikaiseksi.
Viimeisin (ja ainoa ikinä) lehti joka omalla nimellä postiluukusta on pudonnut, on ollut W.I.T.C.H. Haha-ha. Ne kaikki kymmenet numerot on vieläkin meidän mökin lipastossa tallessa. Ah, ai että! Luulen, että näiden vuosien myötä omat mielenkiinnon kohteet ovat onneksi muuttuneet sen verran, että vaihtaisin heittämällä tuon mainitsemani noita-lehden Tieteen kuvalehteen.
Just nyt oon aivan valmis kasvojen pesulle ja käpertymään peittojen alle. Seuraava steppi uniin siispä. Hyvää viikonloppua <3
Ihana sinä ja ihanaa syntymäpäivää <3 Lohduttavaa kuulla, että pimenevien päivien edetessä ei oo ainut joka tuntee olonsa aika ajoin yksinäiseks. Tsemppii <3
LikeLike
Kiitos, vaikkakin kovin myöhässä <3 Yksinäisyys on onneks ihan hyvästä välillä. Sen jälkeen ystävien seurakin tuntuu paljon voimaannuttavammalta. <3 Tsemppiä myös sinne!
LikeLike
Oi kun saisi aikaan sellaista laulunomaista teksitä, mikä olisi vain siinä – sillein kauniisti. Jotenkin tuntuu hankalalta saada ajatuksia minkäänlaisiksi sanoiksi kuullostamatta robotilta.
PS. Kahvitellaan taas piakkoin ♥
LikeLike
Oi kun vaan, oi kun sais <3 Joo kahvitellaan vaan, ja käydään valokuvailemassa samalla!
LikeLike