KESÄ ON NÄYTTÄNYT TÄLTÄ

summer.jpg

Viime ajat on jotenkin ollut niin onnellisen tuntuista. Kaikesta huolimatta.

On tuntunut siltä, että on täytynyt ottaa omaa aikaa entistä enemmän ja aika ajoin ravistella päätään. On pitänyt syödä vihreää, herätä viisarin värähtäessä kuuteen ja juosta pää kolmantena jalkana hiljaiseen sporaan, aina se on prkl lähdössä minuutteja liian aikaisin pysäkiltä. On pitänyt hyvästellä rakas ukki, kyyneleiden virratessa. Sanoa sana rakastan useammin kuin aikaisemmin. On pitänyt tajuta kuinka kauniista isovanhemmista meidän vanhemmat on kasvatettu.

Oon saanut nauttia kesästä, kellua järvessä ja saunoa äidin kanssa tunteja. Oon saanut käydä festareilla ja juoda viiniä. Oon saanut olla ja välillä valittaa olematta olemista. Oon saanut haaveilla ja toteuttaa, nähdä vanhoja ystäviä ja häivyttää ikävää.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä, sain juuri uuden valkoisen maalilta tuoksuvan pyöreän ruokapöydän. Ah, elämä. Ja tämä tietokone. Tuntuu ihanalta näpyttää ajatuksia lauseiksi tähän näin.

Advertisements

TAKAISIN YRITYS

porvoo1

Täällä mä oon, vieläkin. Tänään on ollut jotenkin koko päivän epämiellyttävä olo. En oo keksinyt siivoamisen lisäksi juuri mitään tekemistä, joten aikaa on jäänyt asioiden kohtuuttomalle spekuloinnille. Aloitan huomenna uuden työn ja oon stressannut sen aloitusta aivan järjettömän paljon. Vanhemmat on mökillä isovanhempien seurana, sillä meidän ukki viettää siellä viimeisiä hetkiään. Täyden keskittymisen antaminen töihin siis vähän pelottaa, vaikka todellisuudessa se varmasti antaa vaan hyvää vastapainoa kaikelle.

porvoo2

porvoo6

porvoo3

Mutta stressaavien asioiden pulppuillessa esiin, täytyis aina muistaa hengittää. Hengittää syvästi. Tekee toki ihan hyvää stressailla välillä, jottei elämä puroile soljuvasti eteenpäin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainiin, pitäis oppia myös materiasta innostumisen sijaan eloistumaan joistain täysin muista asioista, MUTTA kun on ollut ilman tietokonetta alkuvuodesta asti ja alaovelle tuodaan yllättäen uusi kone, ei voi muuta kuin itkeä onnesta. Haha kyllä vain, itkeä onnesta ja helpotuksesta. Tänään on stressi lauennut ja lennellyt seinästä seinään.

porvoo8

porvoo4

porvoo7

porvoo5

Nyt mä taas vähän hengähdän, suljen läppärin ja alan syömään uunituoretta ja kotitekoista pitsaa.

LAUANTAIN AURINKOA

p5

p6.jpg

puna5

p1

p10

Vaikka tuntuu, ettei tällä viikolla ole tapahtunut juuri mitään, on saanut kuitenkin ihan kiitettävästi asioita aikaan. Oltiin reissutöissä tiistaista torstaihin Ruotsin suunnilla ja tänään on koti puunailtu kaiken kotoilu-laiskotteluiden jälkeen siistiks. Ostin uuden kasvin tv-tasolle, ja nyt taas voi hymyillä vihreydestä. Oon halaillut aurinkoa ja haeskellut töitä, ikävöinyt omaa tietokonetta ja vanhojen rutiinien tapaan juonut kupeittain kahvia. Semmosta perus eloilua.

Kilautin just tilauksen Woltilla Skifferiin, eikä enää montaa minuuttia kun saa surf & turfia! Iiihaanaa, ja ihanampaa viikonloppua teille lintuset! ♡

RAKKAUSKIRJE KALLIOLLE

 

1.jpg

12.jpg

5.jpg

13.jpg

6

Täytyy tässä harmaudessa rakastaa, että kontrasti Kallion väreihin on voimakas. Osaa jokaisella askeleellaan häkeltyä, kuinka katukuva se ei vaan tylsene. Kunpa vaan ja jospa vaan kaikkialla olisi tätä vanhaa ja väriä, puuta ja betonia, kiveä ja korkeutta. Myöskään aamuöiset herätykset kadulla huutavien henkihieveröisten toimesta ei ketuta, ei lähikaupan ainaiset jonot, ei Piritorilla notkuvat sedät tai yläkerran musat. Oon aina rakastanut Kalliota, sen olemusta ja eloa. Täällä koti on.  ♡  Täältä kodista pääsen nopeasti kotikotoon Varkauteen tai lempikahvilaan naapuriin. Täältä oon löytänyt monta ystävää ja täällä oon tämmöiseksi kasvanut.

Nappasin s-marketisa kookos-linssi-tomaattikeittoon (ylläri-ylläri-ylläri) ainekset, ja koska nälkä on jo pirunmoinen kellon ollessa 17:57, suuntaan hellan ääreen. Ihanaa viikonloppua tyypit! ♡

TÄÄLLÄ, TÄÄLLÄ

word

Ai pirulainen, kun tekisi mieli kirjoitella tänne.. ja paljon. Viime viikkoisen läppärin rikkoutumis-episodin jälkeen en ole vaan vieläkään saanut aikaiseks hommattua uutta. Tämän tämmöisen elektroniikan ääreen pääseminen on siispä harvinaista herkkua, kun lainailu aina ajoittain onnistuu. Hekoti-heko. Viime aikoina ollaan menty pää sumussa, mutta silmät visusti auki. Oon ajatellut, josko aloittais vloggaamaan “työttömän työpäivä” -nimellä. Siihen sellaiseen kanavaan sisältyisi varmaan aikamoisesti kahvihetkiä, mollin ja monsterin sivuilla surffailua, itkua sängyllä (kun tuntuu ettei sitä sit varmaan missään ole hyvä), ja tietenkään unohtamatta tätä ajankulua – kun ei millään kulje, mutta silti viikko lipuu ohi tunnissa.

Vloggaus (käytetäänkö tämmöstä sanaa enää?) OLI VITSI, vaikkakin varmaan ihan hyvää vertaistukea antavaa katsottavaa monelle muulle työttömälle. Sen verran kuitenkin onnekas oon, että elämään kuuluu aina silloin tällöin valokuvailua. Välillä palkallisia, välillä ei sitten niin. Parin viikon päästä on tulossa yksi hieno juttu tällä saralla, joten kevät hoi, anti tulla jo.

Mä sirpitän teille nyt ihanaa jatkuvaa tätä viikkoa. Palaan isomman kuvakasan kera. Tsirp.

TAKAISIN KOTONA

saari2saari5saari4n

Paluu kotiin kävi toissayönä. Olo on tukkoinen ja kipeä. Iski vielä perhana sen viikon kuukaudesta, joten olo kaiken väsymyksen päälle on aikamoisen kärttyinen. Samapa tuo. Oon pessyt pyykkiä sata koneellista, viikkaillut, siivoillut ja koittanut parannella liikaa kasteltuja kasveja. Voi raukuset. Musta on tullut semi neuroottinen kotona kasvavien vihreiden suhteen – täytyy tiettyjä sumutella päivittäin, antaa valohoitoa, putsailla ja hoivata. :-D Näkisittepä vaan missä kunnossa ne nyt on, kun kolme viikkoa täällä asunut vuokralainen on antanut vettä hieman liian runsaalla kädellä. Osa kasveista oli kuivahtanut, toiset nuukahtanut ja loput kuollut. Ei voi mitään, on vaan mentävä kasvikaupoille (jessss, ei haittaa).

Huomenna perjantaina on onneks vähän duunijuttuja, joten en kerkee vaipumaan vielä talviseen väsymykseen ja olemattomuuteen. Onneksi onneksi, sillä tää paluu kotiin hieman pelotti. Kaikki on täysituntisissa duuneissa, joten tätä omaa aikaa jää täällä vähän liikaa itselle. Yh.