PARAS LAHJA ITSELLE

kollaasi1.jpg

Päätin ottaa tämän kahdenkymmenenviiden ikävuoden kunniaksi uuden tavoitteen. Hieman soljuvampaa tekstiä ja ajatusten puroilua – sitä olisi ihanaa alkaa harrastamaan. Viime aikoina oon ollut niin kovin yksinäinen, että kirjoittamisesta on ollut jo vuosien ajan niinä sellaisina hetkinä seuraa. Tai sanotaanko, että itsestään saa ihan uudenlaisen ystävän, kun oppii pukemaan ajatuksiaan sanoiksi.

Eilen töissä kahvitaukoa pitäessä eksyin taas Tieteen kuvalehden sivuille. Lueskelin etusivun artikkeleita ja päätin siinä ensimmäistä siemausta ottaessani, että nyt on aivan pakko tilata tieku kotiin. Aivan pakko. JA niin tilasin! Oon miettinyt sitä vuosikausia, enkä ole ikinä sitä raaskinut tai saanut aikaiseksi.

Viimeisin (ja ainoa ikinä) lehti joka omalla nimellä postiluukusta on pudonnut, on ollut W.I.T.C.H. Haha-ha. Ne kaikki kymmenet numerot on vieläkin meidän mökin lipastossa tallessa. Ah, ai että! Luulen, että näiden vuosien myötä omat mielenkiinnon kohteet ovat onneksi muuttuneet sen verran, että vaihtaisin heittämällä tuon mainitsemani noita-lehden Tieteen kuvalehteen.

Just nyt oon aivan valmis kasvojen pesulle ja käpertymään peittojen alle. Seuraava steppi uniin siispä. Hyvää viikonloppua <3

 

kollaasi2.jpg

Advertisements

LUCKY GIRL, 25

pa7

pa4

pa2

pa6

pa5

pa8

pa9

pa3

Yli kuukausi vilkaisemattakaan blogia on mennyt ohi lentäen. Olis varmaan pitänyt kirjoittaa luonnoksiin fiiliksiä (niitä semmoisia, joita ei koskaan julkaise) ja purkaa ajatuksia tekstiksi. Hassua, että tämä blogi se vaan kulkee aina mukana – vaikka onkin hiljentynyt välillä vuosiksi. Tässä se vaan on.

Moni asia on ollut viime kuukausina kovin ristiriitaista. Kaiken väsymyksen ja viime päivien sateiden keskellä on syksy kuitenkin tuntunut poikkeavalta. Tuntuu aika ajoin, että elän tiettyjen syklien murrosvaiheessa, eikä se uusi sykli ota oikein millään tullakseen. Pitäisi varmaan saada ensin lukkoja auki.

Täytän tänään 25, mikä se tuntuu kovin oudolta. Muutin neljä ja puoli vuotta sitten Helsinkiin ja jos sen saman ajan lisää nykyiseen ikään, ollaankin jo melkein kolmessa kymmenessä. A-pu-a. No oikeasti ja onnekseni en ikäkriiseilyitä kohdannut, sillä asenne elämää kohtaan osaa olla kovin rento.

Tsirppis-tsii mä alan syömään Woltattua Liemeä ja katsomaan Scurbsia. Viikonloppuna meillä on tyttöjen ilta, joten me korkataan hehkuviinit ja askarrellaan aarrekarttoja. Syksy <3

IT’S FRIDAY AGAIN

blue1

blue10.jpg

blue6.jpg

blue2.jpg

On olemassa niitä asioita, joiden aikaan saaminen viisästyy aina vaan lisää ja lisää. Itsellä se on vaatekaapin läpikäyminen. Se kun täytyis tehdä ainakin kaksi kertaa vuodessa – syksyllä ja keväällä. Jotenkin sen aloittaminen ei oo vaan koskaan sitä mielekkäintä hommaa. No, mutta viime sunnuntaina sain sen vihdoin aikaiseksi!

On ihana (ja ei niin kovin ihana) tunne repiä KAIKKI vaatteet kaapista lattialle. Kun saa laitettua kesävaatteet odottamaan ensi vuotta, valkkailtua myyntiin menevät vaatteet, löydettyä kauan kadoksissa olleet sukkaparit ja viikattua loput vaatteet omille hyllyilleen – voi taputtaa itseään olalle. Lasillisen viiniäkin olisin ansainnut, mutta sen tällä kertaa skippasin. Joka kerta, kun tän urakan on saanut tehtyä, on olo jotenkin paljon kevyempi.

Mutta tsirppis-tsii mä lennän nyt viikonlopun viettoon. Tiedossa on paljon ja vähän enemmänkin kaikkea (kuin yleensä).

LOVE IN THE AIR

7

2

3

11.jpg

4

12.jpg

9

10

Tätä viikonloppua odotin sydämeni pohjasta. Ei ollut suuria suunnitelmia. Tai ainakaan sellaisia, joita olis täytynyt tippaakaan stressailla. Tälle päivälle olin sopinut kierrätyskeskus-päivän ystävien kanssa ja huomiselle ruuan laittoa toisten sellaisten. On vaan saanut antaa akkujen latautua, kun ei ole tarvinnut minnekään säntäillä. Koko viikko on oikeastaan mennyt vain töissä ja kotona. On ollut veto sosiaalisen ähkyn takia vähän poissa, joten kotona oleminen on maistunut oikein ihanalta. Tarvitsen aina sen hetken ihan vaan olemiseen, jotta sitten voin taas antaa itsestäni enemmän ympärillä oleville. Nyt tuntuu taas omalta itseltä.

Oon niin kovin onnellinen ja onnekas tyyppi, että omistan sellaisen ystävän, jonka seurassa keskustelu vaan soljuu eteenpäin. Ihan sama kuinka pieni aihe tai asia, saadaan tuntien vuoropuhelua aikaan joka ikinen kerta. Se, jos joku on ihanaa. Ja puhdistavaa.

00:37, joten ehkä on aika alkaa ööunille. Hyvää ihanaa unta, tätä viikonloppua ja lämpöisiä syyspäiviä sulle ja sulle <3

HETKET YKSIN

kahvi1

kahvi2.jpg

Hetket näyttävät usein tältä kun ne viettää yksin. Keitän kahvin ja juon sen ikkunan edessä. Nappaan siitä joka kerta kuvan, enkä edes tiedä miksi. Jotenkin se tuntuu olevan aina oikeassa paikassa ikkunalaudalla. Siinä me sitten istutaan, katsellaan kadulla käveleviä ihmisiä ja tuoksutellaan syksyn tuomia tuulenpuuskia ikkunan raosta.

Ne on niitä hetkiä yksin. Ja niitä minä rakastan.

EXACTLY THE SAME BUT STILL DIFFERENT

home1

home2

home3

Nää kuvat on otettu muutamia viikkoja sitten – vielä ennenkuin löysin kukkaruukulle ton uusimmissa koti-kuvissa näkyvän ruukkupussukan (joka on i-ha-na ♡) ja uuden tyynynpäällisen. Ostin viime keväänä Pieksämäen kirpparilta sohvan ja kaks samaista nojatuolia 70 eurolla. Joka päivä kotiin tullessa jään niitä tuijottamaan. Tiedätte varmaan miksi. Nykyinen ruokapöytä on perheessä vuosia kiertänyt, pinnatuolit, tv-taso ja rottinkinen mustaksi maalattu hylly kirpparilta. Puinen musta parisänky (joka on porukoilla vielä toistaiseksi tallessa) on ostettu ystävän perheeltä. Näissä kuvissa näkyvä matto taitaakin olla ainoanaan uutena ostettu. Sekin vuosia sitten Varkaudesta ISKUn alennuksista. Taulujen kehyksiä oon saanut tai ostanut kavereilta, julisteita tulostellut ja kasvien ruukut löytänyt kierrätyskeskuksista. En oo oikein koskaan lämmennyt uusille ontoille heppoisille kalusteille, ja onneksi niin. Voi kun vaan vähän hipahtais enemmän, en ostais enää mitään uutta ikinä koskaan.

Nyt mä suljen läppärin, meen suihkuun pesuille ja alan katselemaan leffaa. Ihanaa viikonloppua. ♡