TAKAISIN KOTONA

saari2saari5saari4n

Paluu kotiin kävi toissayönä. Olo on tukkoinen ja kipeä. Iski vielä perhana sen viikon kuukaudesta, joten olo kaiken väsymyksen päälle on aikamoisen kärttyinen. Samapa tuo. Oon pessyt pyykkiä sata koneellista, viikkaillut, siivoillut ja koittanut parannella liikaa kasteltuja kasveja. Voi raukuset. Musta on tullut semi neuroottinen kotona kasvavien vihreiden suhteen – täytyy tiettyjä sumutella päivittäin, antaa valohoitoa, putsailla ja hoivata. :-D Näkisittepä vaan missä kunnossa ne nyt on, kun kolme viikkoa täällä asunut vuokralainen on antanut vettä hieman liian runsaalla kädellä. Osa kasveista oli kuivahtanut, toiset nuukahtanut ja loput kuollut. Ei voi mitään, on vaan mentävä kasvikaupoille (jessss, ei haittaa).

Huomenna perjantaina on onneks vähän duunijuttuja, joten en kerkee vaipumaan vielä talviseen väsymykseen ja olemattomuuteen. Onneksi onneksi, sillä tää paluu kotiin hieman pelotti. Kaikki on täysituntisissa duuneissa, joten tätä omaa aikaa jää täällä vähän liikaa itselle. Yh.

 

Advertisements

BLUE BLUE WORLD

1318.jpg519.jpg

Pirun pirun pirun netti. Ei pitäis valittaa täällä ollessa, enkä enempää jatkakaan… Ollaan tällä hetkellä omassa villassa parin ystävöisen kanssa. Innostuttiin ja napattiin viikoksi Airbnb:ltä aikamoinen kolonen – kolme makuuhuonetta, avo-olohuone ja oma uima-allas. Oma piha ja ja ja. Meidän villan siivooja on ihana höpöttäjä. Tulee tänne joka aamu ja häärii monta tuntia, vaikka siivottavaa ei hirveesti oliskaan. Heh.

Ja nää yllä olevat kuvat – täytyy sanoa, että on yksi kauneimmista paikoista jossa olen ikinä koskaan käynyt. Muut hätähousut halus mennä koko ajan eteenpäin, kun taas mä olisin voinut jäädä vaan merta paikoilleni tuijottamaan. En osannut kuvitellakaan, että jossain voi noin sinistä olla. Nyt mä suuntaan vähän altaalle makoilemaan (kun vihdoinkin aurinko paistaa) ja nappasen Bali ciderin käteen. Öök. Onneks kohta pääsee takaisin arjen pariin.

BACK TO BALI

c2c4crate1

Otettiin lentoa siipien alle ja pyörähdettiin Cangguun Balille. Kolmisenkymmentä astetta lämpöä, lempiruokia ja valoa mielelle – en nyt juuri muuta tarvitse. Me ollaan lähdössä huomenna Gileille ja Nusa Lembonganille, mikäli vaan Lauran vointi viime päivistä poiketen kohenee. Muutama viikko aikaa ottaa irti energiaa, jotta Suomen talvi pyrähtäis ohi mahdollisimman nopeasti. Vaikka Helsinkiin ei ole kunnon talvea vielä saapunut, on se pirun haastavaa edes ajatella, että edessä on vielä monta kuukautta pimeyttä..

Nyt me nakataan skootterit alle ja suunnataan metsästelemään pahoinvointilääkkeitä. Tsirppis-tsii viikon viimeiselle päivälle!

I’M READY 2018

kollaa

Viime vuoteen kuului kahvia, stressiä ja vähän vielä lisää kahvia. Pää ihan tyhjenee, kun miettii mitä kaikkea viimeisen kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut. Tiivistettynä voisin sanoa, että eipä juuri mitään. Toki oli alkuvuoden reissaaminen Aasiassa, mutta Suomeen paluun jälkeen on tuntunu kuin ois vaan sumentunut paikoilleen. Tästä oon potenut huonoa omatuntoa ja kiukutellut itseäni.

Vuoteen 2018 en aio tehdä lupauksia, sillä ne lisää vaan paineita ja auraa tietä lupausten pettämiselle. Heh-heh. Aion kuitenkin alitajuisesti suunnata itseäni enemmän urheilun pariin, jotta saisi mielen ja koko elämänvirran taas ihan eri tavalla vauhtiin. Mutta ihan alkuun alkaa tämä kahdeksantoista auringolla ja lämmöllä. Me suunnataan Indoihin tänään illemmalla, joten on tästä vuodesta tultava ihana. Ihanaa tammikuuta ja uutta vuotta hei tyypit. ♡

NEXT STOP – KUALA LUMPUR 

gili1gili3gili10gili2ok

Tultiin eilen Gili Airilta, jossa yöpyiltiin muutama yö. Liikaa aurinkoa, luontoon rakastumista, kirkasta vettä, vaaleaa hiekkaa ja palmuja.. eli juurikin kaikkea sitä sellaista, jota ikävä tulee. Mutta en valita – takana on niin hemmetinmoisesti kaikkea ihanaa, että jos en ikinä koskaan tänne palaa, niin ainakin mielessä on monen kuukauden edestä muisteltavaa. Ja ihan vaan koska elämään on lentänyt monta uutta ystävää, niin eikö tää elämä oo aikamoista? Ihanaa semmoista.

Venaillaan just Denpasarin lentokentällä meidän konetta kohti Malesiaa. Ollaan neljä yötä Kuala Lumpurissa, jonka jälkeen finski kuljettaa Hongkongin kautta Helsinkiin. Kirosana-kirosana-kirosana. Nytkö jo? No nytpä nyt.  Vähän kutkuttaa vatsan pohjaa, kun pyörittelee mielessä ajatusta, että on ihan just kotona. Siellä on kuulemma satanut luntakin ihan mukavanmoisesti. Hmm.

10 DAYS LEFT

food1fooed9food7food8food4

Päivät loppuu kesken! Itkua, huutoa, iloa, naurua – kaikkea pään sisällä yhtä aikaa. Täällä on havaittavissa pienimuotoista ristiriitaisuutta kotiinpaluun suhteen, sillä en haluais millään poistua Balilta, mutta silti oma koti ja arki houkuttaa enemmän kuin ikinä koskaan ennen. Halpa ruoka, hyvät kahvit ja aurinko. Onko ne jätettävä taakse? Tai no kahvia ei onneksi niinkään, mutta moni muu asia. Entä onko kohta laitettava farkut, sukat ja kengät jalkaan? Onko taas pakko avata reittiopas puhelimesta, juosta metroon ja sporaan, kiukuta kylmäallergiasta ja rakastaa loskaa?

Oikeasti oon ihan hemmetin innoissani kaikesta tulevasta, mutta silti en olis ikinä uskonut, että maailman toiselta puolelta voi löytyä koti. Tai niin monta ihanaa ihmistä ja uutta ystävää.

Rakas elämä – oot rakas ja paras. Öölveis.