LOVE IN THE AIR

7

2

3

11.jpg

4

12.jpg

9

10

Tätä viikonloppua odotin sydämeni pohjasta. Ei ollut suuria suunnitelmia. Tai ainakaan sellaisia, joita olis täytynyt tippaakaan stressailla. Tälle päivälle olin sopinut kierrätyskeskus-päivän ystävien kanssa ja huomiselle ruuan laittoa toisten sellaisten. On vaan saanut antaa akkujen latautua, kun ei ole tarvinnut minnekään säntäillä. Koko viikko on oikeastaan mennyt vain töissä ja kotona. On ollut veto sosiaalisen ähkyn takia vähän poissa, joten kotona oleminen on maistunut oikein ihanalta. Tarvitsen aina sen hetken ihan vaan olemiseen, jotta sitten voin taas antaa itsestäni enemmän ympärillä oleville. Nyt tuntuu taas omalta itseltä.

Oon niin kovin onnellinen ja onnekas tyyppi, että omistan sellaisen ystävän, jonka seurassa keskustelu vaan soljuu eteenpäin. Ihan sama kuinka pieni aihe tai asia, saadaan tuntien vuoropuhelua aikaan joka ikinen kerta. Se, jos joku on ihanaa. Ja puhdistavaa.

00:37, joten ehkä on aika alkaa ööunille. Hyvää ihanaa unta, tätä viikonloppua ja lämpöisiä syyspäiviä sulle ja sulle <3

Advertisements

VIIKONLOPUN ELOA

Hörppäsen aamukahvista ensimmäiset herätykset vasta 11:45, avaan verhot ja ikkunat, yritän hätistellä viime päivinä kyläilemään lentäneitä banaanikärpäsiä ja sen jälkeen istun pöydän ääreen hengähtämään elämää. Päivän aloitus ei ollut niin nopea kuin mitä aamuvuoroihin arkena sännätessä.

Koska viimeaikoina oon innostunut taas ompelusta ihan uudella tavalla, on täytynyt viettää aikaa myös paljon enemmän kirpputoreilla. Ehkä vähän hirrveetä, mutta kierrätettävä on – oon ommellut vanhoista pussilakanoista vaatteita. :-D Esimerkiksi kuvassa näkyvät toppi, hame ja pompula on ompastu kirpparilta ostetuista lakanoista. On järjettömän ihanaa, että äidiltä perityt ompelutaidot ei oo hävinnyt hiljaisempien vuosien mittaan minnekään. Unissaan saadut visiot lähtee aika ajoin toteutukseen aika nopeallakin tahdilla.

1

4.jpg

3

6.jpg

5

9.jpg

Eilen me kirmaistiin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ihan vaan olemaan. Luonnossa tulee oltua nykyisin niin pirunmoisen vähän, että kaikki puutarhassa näkyvä oli jotenkin maaaaaagista. On aikamoista ottaa kengät jalasta pois ja antaa varpaiden koskettaa nurmea, kuunnella hiljaisuutta ja hätistellä jaloille vipeltäviä muurahaisia. Ah että. Hassua, että täällä on niin paljon paikkoja missä ei ole koskaan käynyt.

Tekis mieli laittaa tajunta virtaamaan ja syventyä kirjoittamaan, mutta koska ulkona paistaa aurinko, on aevan pakko lähteä auton hakureissulle ja sitä kautta etsimään järveä tai lampea, jonne voi loppupäiväksi hypätä pulikoimaan.

Tsirppis-tsii ja ihanaa alkavaa viikkoa <3

KESÄ ON NÄYTTÄNYT TÄLTÄ

summer.jpg

Viime ajat on jotenkin ollut niin onnellisen tuntuista. Kaikesta huolimatta.

On tuntunut siltä, että on täytynyt ottaa omaa aikaa entistä enemmän ja aika ajoin ravistella päätään. On pitänyt syödä vihreää, herätä viisarin värähtäessä kuuteen ja juosta pää kolmantena jalkana hiljaiseen sporaan, aina se on prkl lähdössä minuutteja liian aikaisin pysäkiltä. On pitänyt hyvästellä rakas ukki, kyyneleiden virratessa. Sanoa sana rakastan useammin kuin aikaisemmin. On pitänyt tajuta kuinka kauniista isovanhemmista meidän vanhemmat on kasvatettu.

Oon saanut nauttia kesästä, kellua järvessä ja saunoa äidin kanssa tunteja. Oon saanut käydä festareilla ja juoda viiniä. Oon saanut olla ja välillä valittaa olematta olemista. Oon saanut haaveilla ja toteuttaa, nähdä vanhoja ystäviä ja häivyttää ikävää.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä, sain juuri uuden valkoisen maalilta tuoksuvan pyöreän ruokapöydän. Ah, elämä. Ja tämä tietokone. Tuntuu ihanalta näpyttää ajatuksia lauseiksi tähän näin.

RAKKAUSKIRJE KALLIOLLE

 

1.jpg

12.jpg

5.jpg

13.jpg

6

Täytyy tässä harmaudessa rakastaa, että kontrasti Kallion väreihin on voimakas. Osaa jokaisella askeleellaan häkeltyä, kuinka katukuva se ei vaan tylsene. Kunpa vaan ja jospa vaan kaikkialla olisi tätä vanhaa ja väriä, puuta ja betonia, kiveä ja korkeutta. Myöskään aamuöiset herätykset kadulla huutavien henkihieveröisten toimesta ei ketuta, ei lähikaupan ainaiset jonot, ei Piritorilla notkuvat sedät tai yläkerran musat. Oon aina rakastanut Kalliota, sen olemusta ja eloa. Täällä koti on.  ♡  Täältä kodista pääsen nopeasti kotikotoon Varkauteen tai lempikahvilaan naapuriin. Täältä oon löytänyt monta ystävää ja täällä oon tämmöiseksi kasvanut.

Nappasin s-marketisa kookos-linssi-tomaattikeittoon (ylläri-ylläri-ylläri) ainekset, ja koska nälkä on jo pirunmoinen kellon ollessa 17:57, suuntaan hellan ääreen. Ihanaa viikonloppua tyypit! ♡

HUOMENTA KAUNISTA

132

Lempikukkia, hyvää kahvia, hedelmiä, marjoja ja hitaita aamuja. Kaikki kotiinpaluun parhaimpia puolia. Niiiin, ja sitten vielä uusi harrastus. Oon käynyt muutamien viikkojen ajan Tipun kanssa fudistreeneissä. Kun pienenä on harrastanut jotain lajia useamman vuoden, niin voin sanoa että kaipuu sen pariin on varmasti monella. Vaikka me nyt vaan höntsäillään, niin koko joukkueen ilmapiiri saa mut hykertelemään onnesta. Oon aina treenien lopussa semmosissa virtalähteissä, että ei voi sanoa muuta kuin iihaanaa! Meillä on tänään illalla peli, mulla ensimmäinen varmaan seitsemään vuoteen. Jänskäilen siispä tässä vielä muutaman tunnin ja siivoan kotikolosen putiputipuhtaaksi. Ihanaa keskiviikkoa, ihanaa aurinkoa ja ihania ajatuksia. Tsirp!

IHA VITUN LOISTAVA

1.jpg

Suomalainen musiikki – löytyy erittäin hyvää sekä erittäin huonoa. Perjantaina kiusasin itseäni kuuntelemalla pinnalla lenteleviä radiohittejä. Ei osunut, ei uponnut. Sai aikaan kylmiä väreitä, enemmän sillä huonolla tapaa. Mutta sitten on niitä erittäin ihania ja hyviä biisejä. Siellä täällä. Niitä sellaisia, jotka ei ole tehty saman kaavan mukaan soimaan perä perään radiokanaville. Niitä sellaisia, jotka on tehty aidoiksi. Niistä mää pidän. Vaikkapa tämä ihan vitun Loistava biisi. Suosittelen. Ihana Elias Gould.