Hetket näyttävät usein tältä kun ne viettää yksin. Keitän kahvin ja juon sen ikkunan edessä. Nappaan siitä joka kerta kuvan, enkä edes tiedä miksi. Jotenkin se tuntuu olevan aina oikeassa paikassa ikkunalaudalla. Siinä me sitten istutaan, katsellaan kadulla käveleviä ihmisiä ja tuoksutellaan syksyn tuomia tuulenpuuskia ikkunan raosta.
Ne on niitä hetkiä yksin. Ja niitä minä rakastan.
Nää kuvat on otettu muutamia viikkoja sitten – vielä ennenkuin löysin kukkaruukulle ton uusimmissa koti-kuvissa näkyvän ruukkupussukan (joka on i-ha-na ♡) ja uuden tyynynpäällisen. Ostin viime keväänä Pieksämäen kirpparilta sohvan ja kaks samaista nojatuolia 70 eurolla. Joka päivä kotiin tullessa jään niitä tuijottamaan. Tiedätte varmaan miksi. Nykyinen ruokapöytä on perheessä vuosia kiertänyt, pinnatuolit, tv-taso ja rottinkinen mustaksi maalattu hylly kirpparilta. Puinen musta parisänky (joka on porukoilla vielä toistaiseksi tallessa) on ostettu ystävän perheeltä. Näissä kuvissa näkyvä matto taitaakin olla ainoanaan uutena ostettu. Sekin vuosia sitten Varkaudesta ISKUn alennuksista. Taulujen kehyksiä oon saanut tai ostanut kavereilta, julisteita tulostellut ja kasvien ruukut löytänyt kierrätyskeskuksista. En oo oikein koskaan lämmennyt uusille ontoille heppoisille kalusteille, ja onneksi niin. Voi kun vaan vähän hipahtais enemmän, en ostais enää mitään uutta ikinä koskaan.
Nyt mä suljen läppärin, meen suihkuun pesuille ja alan katselemaan leffaa. Ihanaa viikonloppua. ♡
Uusi vuodenaika tai ei, oon vaihtanut järjestystä omissa huoneissa ja kodeissa kovinkin vimmatusti aina. Lapsena omassa huoneessa sängyn paikka vaihtui joka viikko. Täytyi laittaa toiset verhot ikkunaan tai toinen matto lattialle, ihan vaan koska se oli jotenkin ihanaa. Koriste-esineille löytyi uusi paikka melkein joka päivä, ja koulussakin oli parasta saada maalata omaan huoneeseen uusi taulu. Oon muuttanut pienen 24-vuotisen elämäni aikana ainakin kymmenen kertaa – sen kylkiäisenä tehnyt pienimuotoista itsetutkiskelua, jonka johdosta tullut siihen tulokseen, että mun on vaikea asettua aloilleni. Kun pienestä asti elämässä on tapahtunut jotain muutosta harva se päivä, on vaikea olla vaan. Myönnän tekeväni tätä tämmöistä vieläkin. Kotona mulla on 16 kasvia, eikä ne usein pysy montaa päivää samassa paikassa. Jonain päivänä peikonlehti loikoilee ikkunalaudalla, kun taas seuraavana se vihreilee telkkarin vieressä. Järjestyksen vaihtamisesta oon päässyt (onneksi) eroon, mutta esim. tauluja seinällä häpistelen joka päivä.
Ja kuten kuvista huomaa, oli mulla taas taulujen vaihto -päivät..
Täällä elellään kovinkin rahattomia kuukausia. Tilillä on Pivon mukaan 11,85e, eikä odotettu palkka tullut tänään, vaikka kovasti niin luulin. Onneks kotoa kuitenkin löytää aina ruokaa. Aamuinen kaurapuuro pakastemarjoilla, pähkinöillä ja siemenillä. Vähän liikaakin pehmenneet hedelmät mehulingon kautta lasiin ja kahvipapujakin on kilon verran. En mä nälkään kuole – kävin eilenkin kavereiden luona syömässä, sillä jääkaappiin oli catering-keikalta jäänyt maailman parasta ruokaa ainakin sadalle ihmiselle. Meidän neljän syöjän jälkeen ehkä viidelle kymmenelle.
Mutta katsokaas katsokaas mitkä sohvat kotia koristaa! Tai siis sohva ja kaksi nojatuolia. Maksoivat Pieksämäen kirpparilla yhteensä 70 euroa (äiti halusi ne mulle ostaa). Ajeltiin ne Helsinkiin pari päivää sitten, ja täytyy sanoa, että oon aika hurjan ihastunut. Noita tollaisia sohvia näkee aika ajoin myynnissä, mutta rusehtavampi väri ei oo koskaan napannut. Nää oli kuitenkin enemmän raikkaan vihertävät, joten mummola-fiilistä ei välity muuten suht modernissa sisustuksessa. Haha, modernissa.
No mutta kuitenkin. Huomenna olis aika siirtää kirjat Varkaudesta Helsinkiin. Täytyisi koittaa taas helsinkiläistyä. Myöhäinen kello 13:23:n aamupala vatsaan ja suihkun kautta siivoiluhommiin. Illalla me kurvataan katsomaan jalkapalloa Tipusen kanssa. Ilmasta, harmaudesta ja tuulenpuuskista päätellen täytyy varmaan ottaa viltti mukaan. Sooomen kesä, sydän.
Täällä minä nyt asun. Tänne pesäni tein. Käperryin ja vähän sisustin. Joka aamu jauhan pavut, keitän kahvit ja harjoittelen tekemään eilistä päivää hienompaa kuvaa kahvikuppiin. Välillä maito vaahdottuu juuri tarpeeksi ja välillä menee ihan pyllyksi. Täällä on joka päivä ystävät kylässä. Pelaillaan, jutellaan ja ihmetellään elämää. Vappuna kaikkien noiden lisäksi juotiin vesimeloniin tehtyä liian prosenttista boolia. Maanantai lipui ohitse ja tämä tiistai on ollut aika hiljainen. Tsirppis. Tässä tän linnun koto.
