TAKAISIN KOTONA

pöytä2

pöytä4

Viime kuukausiin on mahtunut niin pirun paljon ja samaan aikaan niin pirunmoisen vähän. Ihan kuin ois vaan jammaillut paikoillaan, mutta silti koko ajan on ollut jotain tekemistä. Juurikin nyt mulla on sohvalle rakennettuna pesä tyynyistä ja peitoista, jotta kotona “työskentely” olisi mukavampaa. Mulla on video tehtävänä, jota väkersin hyvään malliin (onneksi) jo Varkaudessa porukoilla ollessani.

Olin viime viikonlopun Jyväskylässä kuvaushommissa ja viikon kotopesässä Savossa, joten kotiinpaluu on iihaanaa pienen täältä poissaolon jälkeen. Kahvia, kahvia, kahvia ja hedelmiä. Musiikkia siihen päälle ja sitten vielä yöpässä sekä meikittömässä naamassa täällä hyrrääminen, on aika parasta. Vaikka nyt onkin perjantai, ei ulos kömpiminen kiinnosta ollenkaan. Onneks huomenna meillä on futsal-turnaus, joten kotoa on vähän puolipakkokin pois liikkua. Voi olla, että muuten täällä hengailisin ens viikonloppuiseen Ruotsin reissuun saakka.

Nyt mä hörppäsen kylmän kahvin kitusiin, keitän uudet ja painan sielun video-editoinnin pariin. Tsirppis tsii ja ihanaa viikonloppua, sydän.

HUOMENTA KAUNISTA

132

Lempikukkia, hyvää kahvia, hedelmiä, marjoja ja hitaita aamuja. Kaikki kotiinpaluun parhaimpia puolia. Niiiin, ja sitten vielä uusi harrastus. Oon käynyt muutamien viikkojen ajan Tipun kanssa fudistreeneissä. Kun pienenä on harrastanut jotain lajia useamman vuoden, niin voin sanoa että kaipuu sen pariin on varmasti monella. Vaikka me nyt vaan höntsäillään, niin koko joukkueen ilmapiiri saa mut hykertelemään onnesta. Oon aina treenien lopussa semmosissa virtalähteissä, että ei voi sanoa muuta kuin iihaanaa! Meillä on tänään illalla peli, mulla ensimmäinen varmaan seitsemään vuoteen. Jänskäilen siispä tässä vielä muutaman tunnin ja siivoan kotikolosen putiputipuhtaaksi. Ihanaa keskiviikkoa, ihanaa aurinkoa ja ihania ajatuksia. Tsirp!

VARKAUDESSA

kol1kol2

Tulin viime viikon torstaina Varkauteen, sillä vklpna meillä oli yläasteen 93-luokkien luokkakokous. Paikalle saapui abauttiarallaa kolmekymmentä ja viisi, joten ihan riittävästi yhdelle iltaa. Ilta oli ihana, mutta aamu nyt ei niinkään. Moni viiniä (ja minä vähän jallua colalla) maistelleena tietää, että aamuiset olot ei välttämättä aina ihan makoisimpia ole. Sunnuntai meni tääääysin koomassa ja nyt maanantaina kellon soidessa kuusi ja kolmekymmentä, heräsin ihmeen pirteänä. Kävin heittämässä veljen lapset hoitoon ja samalla taisin puhelimenkin sinne jättää..  Täytyy se kohta sieltä noutaa.

Olin suunnitellut ja olen suunnitellut monien kuukausien ajan aikaisemminkin, että käyn nappaamassa kangaskaupasta kangasta ja ompelen värikkäät kesähousut ja jumpsuitin. Koska tämän päivän aikataulu on erittäin tyhjä ja täynnä vaan kahvin juontia, aion kovasti yrittää toteuttaa ompelupäivän. Yritin luokkakokoukseenkin löytää jotain värikästä jumpsuitia, jossa olis joku vähän isompi ja erikoisempi kuosi, eipä löytynyt. Kaupat oli täynnä valkoista, mustaa, harmaata ja ällöjä pastelleita. Kun ois vaan niin aikaansaava ja taitava ompelija, niin ompelisin vaikka kaikki vaatteet itse.

Nyt meikä hörppäsee kahvin kermalla loppuun ja suuntaa hakemaan sitä hemmetin puhelinta. Titi-tyy ja tsirppis-tsii!

SEESTEISTÄ AAMUA

brekkie4brekkie1

Teki mieli kirjoittaa siitä, kuinka nukkuminen on ollut viime aikoina vaikeaa. Siitä, kuinka heräilen aamulla aina liian aikaisin ja siitä, kun usein avaan öisin ikkunan, jotta olis viileämpi nukkua. Ja vielä siitä, kuinka kaikki tuntuu vieläkin vähän sumuiselta. Mutta… kaikki on oikeasti paremmin kuin mitä itselleni kummittelen. Oon ollut jo kaksi kuukautta Suomessa. Kevät on jo melkein täällä. Tai jos ei sen tuoma lämpö, niin aurinko ainakin. Luonto alkaa pian näyttämään hieman kauniimmalta ja jos ei sekään vielä pitkään aikaan, niin onneksi Kallio on kaunis.

Tämän päivän lupasin itselleni, että askartelen, paljon. Päätin kuitenkin, että syön hidasta aamupalaa, juon taas liikaa kahvia ja tuijottelen ikkunasta ulos. Kuuntelen musiikkia ja olen vaan. Sen kaiken oon kyllä tänään tehnytkin, aika antaumuksella.

Oon ottanut viime päivinä kylmyyksiini niin kuumia suihkuja, että iho on aikamoisen kuivana. Iltaisin sänkyyn hypätessä sen oikein huomaa, kuinka joka paikkaa kutittaa. Joka ilta myös joudun hetken sängyssä olon jälkeen juoksemaan keittiön kaapille öljyämään kookosöljyllä koko kropan. Perhanan neljä vuoden aikaa.

KAIKELLE AIKANSA

miss2miss1

Raha, raha, raha. Se on se semmoinen asia, joka olis kiva tilillä. Kun on käynyt lähellä niitä suurimpia ääri-stressejä, nää pienemmän stressin aiheet tuntuu kovinkin pieniltä. Silti itkuisuus ja ärtyisyys halailee mua kovasti, kun kuvioihin astuu raha. Tiedän ja tunnen, että kaikelle on aikansa ja kaikki kyllä järkkääntyy. Mulla on elämään suuri luotto, joten nykyisin stressi ei pääse valtaamaan mieltä muutamaa tuntia pidemmäks aikaa.

Toki kodin ja duunin etsiminen syö vähän mieltä. Samoin kuin vie-lä-kin matkalaukun kanssa eläminen. Tekis mieli päästä jo omaan asuntoon. Vois laulaa, kun laulattaa. Ja mitä muuta kaikkea vaan, kun vaan. Ois ihana kitkutella itsensä sängystä aamulla ylös, juoda kahvia liikaa ja juosta sporaan, jotta kerkeis duuniin ajoissa. Oispa ihana tehdä töitä. No, mutta sillekin aikansa.

Nyt mä yritän kuluttaa aikaani duuni-etsintöjen lisäksi kavereiden kanssa valokuvailulla, fudista kattelemalla, kahvittelemalla ja ihmettelemällä. Onneks huomiselle on sovittuna kahdet treffit. Eli kahvia ja valokuvailua.<3