PARAS LAHJA ITSELLE

kollaasi1.jpg

Päätin ottaa tämän kahdenkymmenenviiden ikävuoden kunniaksi uuden tavoitteen. Hieman soljuvampaa tekstiä ja ajatusten puroilua – sitä olisi ihanaa alkaa harrastamaan. Viime aikoina oon ollut niin kovin yksinäinen, että kirjoittamisesta on ollut jo vuosien ajan niinä sellaisina hetkinä seuraa. Tai sanotaanko, että itsestään saa ihan uudenlaisen ystävän, kun oppii pukemaan ajatuksiaan sanoiksi.

Eilen töissä kahvitaukoa pitäessä eksyin taas Tieteen kuvalehden sivuille. Lueskelin etusivun artikkeleita ja päätin siinä ensimmäistä siemausta ottaessani, että nyt on aivan pakko tilata tieku kotiin. Aivan pakko. JA niin tilasin! Oon miettinyt sitä vuosikausia, enkä ole ikinä sitä raaskinut tai saanut aikaiseksi.

Viimeisin (ja ainoa ikinä) lehti joka omalla nimellä postiluukusta on pudonnut, on ollut W.I.T.C.H. Haha-ha. Ne kaikki kymmenet numerot on vieläkin meidän mökin lipastossa tallessa. Ah, ai että! Luulen, että näiden vuosien myötä omat mielenkiinnon kohteet ovat onneksi muuttuneet sen verran, että vaihtaisin heittämällä tuon mainitsemani noita-lehden Tieteen kuvalehteen.

Just nyt oon aivan valmis kasvojen pesulle ja käpertymään peittojen alle. Seuraava steppi uniin siispä. Hyvää viikonloppua <3

 

kollaasi2.jpg

Advertisements

IT’S FRIDAY AGAIN

blue1

blue10.jpg

blue6.jpg

blue2.jpg

On olemassa niitä asioita, joiden aikaan saaminen viisästyy aina vaan lisää ja lisää. Itsellä se on vaatekaapin läpikäyminen. Se kun täytyis tehdä ainakin kaksi kertaa vuodessa – syksyllä ja keväällä. Jotenkin sen aloittaminen ei oo vaan koskaan sitä mielekkäintä hommaa. No, mutta viime sunnuntaina sain sen vihdoin aikaiseksi!

On ihana (ja ei niin kovin ihana) tunne repiä KAIKKI vaatteet kaapista lattialle. Kun saa laitettua kesävaatteet odottamaan ensi vuotta, valkkailtua myyntiin menevät vaatteet, löydettyä kauan kadoksissa olleet sukkaparit ja viikattua loput vaatteet omille hyllyilleen – voi taputtaa itseään olalle. Lasillisen viiniäkin olisin ansainnut, mutta sen tällä kertaa skippasin. Joka kerta, kun tän urakan on saanut tehtyä, on olo jotenkin paljon kevyempi.

Mutta tsirppis-tsii mä lennän nyt viikonlopun viettoon. Tiedossa on paljon ja vähän enemmänkin kaikkea (kuin yleensä).

LOVE IN THE AIR

7

2

3

11.jpg

4

12.jpg

9

10

Tätä viikonloppua odotin sydämeni pohjasta. Ei ollut suuria suunnitelmia. Tai ainakaan sellaisia, joita olis täytynyt tippaakaan stressailla. Tälle päivälle olin sopinut kierrätyskeskus-päivän ystävien kanssa ja huomiselle ruuan laittoa toisten sellaisten. On vaan saanut antaa akkujen latautua, kun ei ole tarvinnut minnekään säntäillä. Koko viikko on oikeastaan mennyt vain töissä ja kotona. On ollut veto sosiaalisen ähkyn takia vähän poissa, joten kotona oleminen on maistunut oikein ihanalta. Tarvitsen aina sen hetken ihan vaan olemiseen, jotta sitten voin taas antaa itsestäni enemmän ympärillä oleville. Nyt tuntuu taas omalta itseltä.

Oon niin kovin onnellinen ja onnekas tyyppi, että omistan sellaisen ystävän, jonka seurassa keskustelu vaan soljuu eteenpäin. Ihan sama kuinka pieni aihe tai asia, saadaan tuntien vuoropuhelua aikaan joka ikinen kerta. Se, jos joku on ihanaa. Ja puhdistavaa.

00:37, joten ehkä on aika alkaa ööunille. Hyvää ihanaa unta, tätä viikonloppua ja lämpöisiä syyspäiviä sulle ja sulle <3

MITÄ KUULUU?

nipsss1

nipsss3.jpg

nipsss2

nipsss4.jpg

Töitä, ravintoloita, festareita ja kotimaan kaupunki-kierroksia. On tähän väliin mahtunut yksi Barcelonan reissukin, josta tosin mulla ei ole kamerassa juurikaan kuvia. Viime aikoina oon osannut keskittyä ihan eri tavalla elämään. Katsonut ympärille tarkemmin, kuunnellut ympärillä rasahtelevia ääniä ja tuoksutellut tuulen mukana lentäviä tuoksuja. On ollut niin kutkuttavaa mennä aamuisin töihin, kun sinne meno ei ole ahdistanut. Päinvastoin – tulee aina niin kovin hyvä olo, kun voi yksin toimistohuoneessa bassoradion soidessa antaa armottomasti hymylle vallan.

Oon odotellut tässä myös kovasti lehtien putoilua. Nähtävästi kuitenkin vielä tuloksetta. Koska kesä on tuntunut poikkeuksellisten kelien ansiosta pitkältä, on syksy-fiilis leijailut mielen päällä jo muutaman viikon. Melkeinpä siis koko elokuun. Jotenkin tuntuu, että kroppa ja mieli on jo täysin siellä villapaita-, kynttilä-, inkivääritee-asennossa. No… ja varsinkin nyt, kun ulkona sataa vettä! I-ha-naaaaa.

VIIKONLOPUN ELOA

Hörppäsen aamukahvista ensimmäiset herätykset vasta 11:45, avaan verhot ja ikkunat, yritän hätistellä viime päivinä kyläilemään lentäneitä banaanikärpäsiä ja sen jälkeen istun pöydän ääreen hengähtämään elämää. Päivän aloitus ei ollut niin nopea kuin mitä aamuvuoroihin arkena sännätessä.

Koska viimeaikoina oon innostunut taas ompelusta ihan uudella tavalla, on täytynyt viettää aikaa myös paljon enemmän kirpputoreilla. Ehkä vähän hirrveetä, mutta kierrätettävä on – oon ommellut vanhoista pussilakanoista vaatteita. :-D Esimerkiksi kuvassa näkyvät toppi, hame ja pompula on ompastu kirpparilta ostetuista lakanoista. On järjettömän ihanaa, että äidiltä perityt ompelutaidot ei oo hävinnyt hiljaisempien vuosien mittaan minnekään. Unissaan saadut visiot lähtee aika ajoin toteutukseen aika nopeallakin tahdilla.

1

4.jpg

3

6.jpg

5

9.jpg

Eilen me kirmaistiin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ihan vaan olemaan. Luonnossa tulee oltua nykyisin niin pirunmoisen vähän, että kaikki puutarhassa näkyvä oli jotenkin maaaaaagista. On aikamoista ottaa kengät jalasta pois ja antaa varpaiden koskettaa nurmea, kuunnella hiljaisuutta ja hätistellä jaloille vipeltäviä muurahaisia. Ah että. Hassua, että täällä on niin paljon paikkoja missä ei ole koskaan käynyt.

Tekis mieli laittaa tajunta virtaamaan ja syventyä kirjoittamaan, mutta koska ulkona paistaa aurinko, on aevan pakko lähteä auton hakureissulle ja sitä kautta etsimään järveä tai lampea, jonne voi loppupäiväksi hypätä pulikoimaan.

Tsirppis-tsii ja ihanaa alkavaa viikkoa <3

TAKAISIN YRITYS

porvoo1

Täällä mä oon, vieläkin. Tänään on ollut jotenkin koko päivän epämiellyttävä olo. En oo keksinyt siivoamisen lisäksi juuri mitään tekemistä, joten aikaa on jäänyt asioiden kohtuuttomalle spekuloinnille. Aloitan huomenna uuden työn ja oon stressannut sen aloitusta aivan järjettömän paljon. Vanhemmat on mökillä isovanhempien seurana, sillä meidän ukki viettää siellä viimeisiä hetkiään. Täyden keskittymisen antaminen töihin siis vähän pelottaa, vaikka todellisuudessa se varmasti antaa vaan hyvää vastapainoa kaikelle.

porvoo2

porvoo6

porvoo3

Mutta stressaavien asioiden pulppuillessa esiin, täytyis aina muistaa hengittää. Hengittää syvästi. Tekee toki ihan hyvää stressailla välillä, jottei elämä puroile soljuvasti eteenpäin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainiin, pitäis oppia myös materiasta innostumisen sijaan eloistumaan joistain täysin muista asioista, MUTTA kun on ollut ilman tietokonetta alkuvuodesta asti ja alaovelle tuodaan yllättäen uusi kone, ei voi muuta kuin itkeä onnesta. Haha kyllä vain, itkeä onnesta ja helpotuksesta. Tänään on stressi lauennut ja lennellyt seinästä seinään.

porvoo8

porvoo4

porvoo7

porvoo5

Nyt mä taas vähän hengähdän, suljen läppärin ja alan syömään uunituoretta ja kotitekoista pitsaa.