LUCKY GIRL, 25

pa7

pa4

pa2

pa6

pa5

pa8

pa9

pa3

Yli kuukausi vilkaisemattakaan blogia on mennyt ohi lentäen. Olis varmaan pitänyt kirjoittaa luonnoksiin fiiliksiä (niitä semmoisia, joita ei koskaan julkaise) ja purkaa ajatuksia tekstiksi. Hassua, että tämä blogi se vaan kulkee aina mukana – vaikka onkin hiljentynyt välillä vuosiksi. Tässä se vaan on.

Moni asia on ollut viime kuukausina kovin ristiriitaista. Kaiken väsymyksen ja viime päivien sateiden keskellä on syksy kuitenkin tuntunut poikkeavalta. Tuntuu aika ajoin, että elän tiettyjen syklien murrosvaiheessa, eikä se uusi sykli ota oikein millään tullakseen. Pitäisi varmaan saada ensin lukkoja auki.

Täytän tänään 25, mikä se tuntuu kovin oudolta. Muutin neljä ja puoli vuotta sitten Helsinkiin ja jos sen saman ajan lisää nykyiseen ikään, ollaankin jo melkein kolmessa kymmenessä. A-pu-a. No oikeasti ja onnekseni en ikäkriiseilyitä kohdannut, sillä asenne elämää kohtaan osaa olla kovin rento.

Tsirppis-tsii mä alan syömään Woltattua Liemeä ja katsomaan Scurbsia. Viikonloppuna meillä on tyttöjen ilta, joten me korkataan hehkuviinit ja askarrellaan aarrekarttoja. Syksy <3

Advertisements

BARCELONA WE’LL SEE AGAIN

frame1.jpg

Oon suuresti sitä mieltä, että ihmisen täytyy osata ja voida unelmoida. Tai nyt kun me eletään täällä kovinkin etuoikeutettuina tyyppeinä, on osattava löytää virtaavimmat tiet niihin asioihin, jotka tekee meidät itsemme aidosti onnellisiksi. On pitänyt ravistella itseä viime aikoina, sillä on tuntunut, että mieli on laukannut vähän liiankin vauhdilla. On tapahtunut asioita ja ajatuksia, jotka on tehnyt mieltä selkeämmäksi. On jotenkin ihanaa löytää mielen sekavuuden jälkeen se soljuva ajatusmaailma. Kun hetken joku on kadoksissa ja sen jälleen löytää, osaa sitä arvostaa taas aivan uudella otteella. Ehkä juurikin siksi oon löytänytkin ihan uusia tavoiteltavia asioita, ja ehkä siksi välillä onkin hyvä hävittää hetkeksi ote elämästä.

KOKO tämän vuoden ajan mun on pitänyt tehdä aarrekartta. Toki eihän sitä kahdeksassa kuukaudessa millään voi ehtiä tekemään, mutta pian, pian on pakko! Aarrekartta on mun mielestä yksi maailman ihanimmista keksinnöistä. Kun unelmat kokoaa yhdelle kartonkipalaselle ja niitä lukee ja katselee päivittäin, osaa elämäänsä ohjata herkemmin niitä kohti.

Mutta hei, katsokaas missä me käytiin tässä kuussa! Barcelona ja sen silloinen lämpö sekä rannat. Sitges oli ehdottomasti paikka, jonne haluan palata vielä joku päivä lähitulevaisuudessa. Auringon paahtavuus ja kirkas vesi on sellainen yhdistelmä, jota toivoisin mun arkipäiviin loppuelämäkseni. Täytyy ehkä laittaa aarrekarttaan unelmaksi ulkomailla asuminen. Se on kaikista niistä suurin. Nyt mä keitän kahvit, luen tieku.fi:n sivut ja laitan Jorja Smithin soimaan. Tsirppis-tsii!

KESÄ ON NÄYTTÄNYT TÄLTÄ

summer.jpg

Viime ajat on jotenkin ollut niin onnellisen tuntuista. Kaikesta huolimatta.

On tuntunut siltä, että on täytynyt ottaa omaa aikaa entistä enemmän ja aika ajoin ravistella päätään. On pitänyt syödä vihreää, herätä viisarin värähtäessä kuuteen ja juosta pää kolmantena jalkana hiljaiseen sporaan, aina se on prkl lähdössä minuutteja liian aikaisin pysäkiltä. On pitänyt hyvästellä rakas ukki, kyyneleiden virratessa. Sanoa sana rakastan useammin kuin aikaisemmin. On pitänyt tajuta kuinka kauniista isovanhemmista meidän vanhemmat on kasvatettu.

Oon saanut nauttia kesästä, kellua järvessä ja saunoa äidin kanssa tunteja. Oon saanut käydä festareilla ja juoda viiniä. Oon saanut olla ja välillä valittaa olematta olemista. Oon saanut haaveilla ja toteuttaa, nähdä vanhoja ystäviä ja häivyttää ikävää.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä, sain juuri uuden valkoisen maalilta tuoksuvan pyöreän ruokapöydän. Ah, elämä. Ja tämä tietokone. Tuntuu ihanalta näpyttää ajatuksia lauseiksi tähän näin.

TAKAISIN KOTONA

saari2saari5saari4n

Paluu kotiin kävi toissayönä. Olo on tukkoinen ja kipeä. Iski vielä perhana sen viikon kuukaudesta, joten olo kaiken väsymyksen päälle on aikamoisen kärttyinen. Samapa tuo. Oon pessyt pyykkiä sata koneellista, viikkaillut, siivoillut ja koittanut parannella liikaa kasteltuja kasveja. Voi raukuset. Musta on tullut semi neuroottinen kotona kasvavien vihreiden suhteen – täytyy tiettyjä sumutella päivittäin, antaa valohoitoa, putsailla ja hoivata. :-D Näkisittepä vaan missä kunnossa ne nyt on, kun kolme viikkoa täällä asunut vuokralainen on antanut vettä hieman liian runsaalla kädellä. Osa kasveista oli kuivahtanut, toiset nuukahtanut ja loput kuollut. Ei voi mitään, on vaan mentävä kasvikaupoille (jessss, ei haittaa).

Huomenna perjantaina on onneks vähän duunijuttuja, joten en kerkee vaipumaan vielä talviseen väsymykseen ja olemattomuuteen. Onneksi onneksi, sillä tää paluu kotiin hieman pelotti. Kaikki on täysituntisissa duuneissa, joten tätä omaa aikaa jää täällä vähän liikaa itselle. Yh.

 

BLUE BLUE WORLD

1318.jpg519.jpg

Pirun pirun pirun netti. Ei pitäis valittaa täällä ollessa, enkä enempää jatkakaan… Ollaan tällä hetkellä omassa villassa parin ystävöisen kanssa. Innostuttiin ja napattiin viikoksi Airbnb:ltä aikamoinen kolonen – kolme makuuhuonetta, avo-olohuone ja oma uima-allas. Oma piha ja ja ja. Meidän villan siivooja on ihana höpöttäjä. Tulee tänne joka aamu ja häärii monta tuntia, vaikka siivottavaa ei hirveesti oliskaan. Heh.

Ja nää yllä olevat kuvat – täytyy sanoa, että on yksi kauneimmista paikoista jossa olen ikinä koskaan käynyt. Muut hätähousut halus mennä koko ajan eteenpäin, kun taas mä olisin voinut jäädä vaan merta paikoilleni tuijottamaan. En osannut kuvitellakaan, että jossain voi noin sinistä olla. Nyt mä suuntaan vähän altaalle makoilemaan (kun vihdoinkin aurinko paistaa) ja nappasen Bali ciderin käteen. Öök. Onneks kohta pääsee takaisin arjen pariin.

BACK TO BALI

c2c4crate1

Otettiin lentoa siipien alle ja pyörähdettiin Cangguun Balille. Kolmisenkymmentä astetta lämpöä, lempiruokia ja valoa mielelle – en nyt juuri muuta tarvitse. Me ollaan lähdössä huomenna Gileille ja Nusa Lembonganille, mikäli vaan Lauran vointi viime päivistä poiketen kohenee. Muutama viikko aikaa ottaa irti energiaa, jotta Suomen talvi pyrähtäis ohi mahdollisimman nopeasti. Vaikka Helsinkiin ei ole kunnon talvea vielä saapunut, on se pirun haastavaa edes ajatella, että edessä on vielä monta kuukautta pimeyttä..

Nyt me nakataan skootterit alle ja suunnataan metsästelemään pahoinvointilääkkeitä. Tsirppis-tsii viikon viimeiselle päivälle!