KESÄ ON NÄYTTÄNYT TÄLTÄ

summer.jpg

Viime ajat on jotenkin ollut niin onnellisen tuntuista. Kaikesta huolimatta.

On tuntunut siltä, että on täytynyt ottaa omaa aikaa entistä enemmän ja aika ajoin ravistella päätään. On pitänyt syödä vihreää, herätä viisarin värähtäessä kuuteen ja juosta pää kolmantena jalkana hiljaiseen sporaan, aina se on prkl lähdössä minuutteja liian aikaisin pysäkiltä. On pitänyt hyvästellä rakas ukki, kyyneleiden virratessa. Sanoa sana rakastan useammin kuin aikaisemmin. On pitänyt tajuta kuinka kauniista isovanhemmista meidän vanhemmat on kasvatettu.

Oon saanut nauttia kesästä, kellua järvessä ja saunoa äidin kanssa tunteja. Oon saanut käydä festareilla ja juoda viiniä. Oon saanut olla ja välillä valittaa olematta olemista. Oon saanut haaveilla ja toteuttaa, nähdä vanhoja ystäviä ja häivyttää ikävää.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä, sain juuri uuden valkoisen maalilta tuoksuvan pyöreän ruokapöydän. Ah, elämä. Ja tämä tietokone. Tuntuu ihanalta näpyttää ajatuksia lauseiksi tähän näin.

TAKAISIN KOTONA

saari2saari5saari4n

Paluu kotiin kävi toissayönä. Olo on tukkoinen ja kipeä. Iski vielä perhana sen viikon kuukaudesta, joten olo kaiken väsymyksen päälle on aikamoisen kärttyinen. Samapa tuo. Oon pessyt pyykkiä sata koneellista, viikkaillut, siivoillut ja koittanut parannella liikaa kasteltuja kasveja. Voi raukuset. Musta on tullut semi neuroottinen kotona kasvavien vihreiden suhteen – täytyy tiettyjä sumutella päivittäin, antaa valohoitoa, putsailla ja hoivata. :-D Näkisittepä vaan missä kunnossa ne nyt on, kun kolme viikkoa täällä asunut vuokralainen on antanut vettä hieman liian runsaalla kädellä. Osa kasveista oli kuivahtanut, toiset nuukahtanut ja loput kuollut. Ei voi mitään, on vaan mentävä kasvikaupoille (jessss, ei haittaa).

Huomenna perjantaina on onneks vähän duunijuttuja, joten en kerkee vaipumaan vielä talviseen väsymykseen ja olemattomuuteen. Onneksi onneksi, sillä tää paluu kotiin hieman pelotti. Kaikki on täysituntisissa duuneissa, joten tätä omaa aikaa jää täällä vähän liikaa itselle. Yh.

 

BLUE BLUE WORLD

1318.jpg519.jpg

Pirun pirun pirun netti. Ei pitäis valittaa täällä ollessa, enkä enempää jatkakaan… Ollaan tällä hetkellä omassa villassa parin ystävöisen kanssa. Innostuttiin ja napattiin viikoksi Airbnb:ltä aikamoinen kolonen – kolme makuuhuonetta, avo-olohuone ja oma uima-allas. Oma piha ja ja ja. Meidän villan siivooja on ihana höpöttäjä. Tulee tänne joka aamu ja häärii monta tuntia, vaikka siivottavaa ei hirveesti oliskaan. Heh.

Ja nää yllä olevat kuvat – täytyy sanoa, että on yksi kauneimmista paikoista jossa olen ikinä koskaan käynyt. Muut hätähousut halus mennä koko ajan eteenpäin, kun taas mä olisin voinut jäädä vaan merta paikoilleni tuijottamaan. En osannut kuvitellakaan, että jossain voi noin sinistä olla. Nyt mä suuntaan vähän altaalle makoilemaan (kun vihdoinkin aurinko paistaa) ja nappasen Bali ciderin käteen. Öök. Onneks kohta pääsee takaisin arjen pariin.

BACK TO BALI

c2c4crate1

Otettiin lentoa siipien alle ja pyörähdettiin Cangguun Balille. Kolmisenkymmentä astetta lämpöä, lempiruokia ja valoa mielelle – en nyt juuri muuta tarvitse. Me ollaan lähdössä huomenna Gileille ja Nusa Lembonganille, mikäli vaan Lauran vointi viime päivistä poiketen kohenee. Muutama viikko aikaa ottaa irti energiaa, jotta Suomen talvi pyrähtäis ohi mahdollisimman nopeasti. Vaikka Helsinkiin ei ole kunnon talvea vielä saapunut, on se pirun haastavaa edes ajatella, että edessä on vielä monta kuukautta pimeyttä..

Nyt me nakataan skootterit alle ja suunnataan metsästelemään pahoinvointilääkkeitä. Tsirppis-tsii viikon viimeiselle päivälle!

I’M READY 2018

kollaa

Viime vuoteen kuului kahvia, stressiä ja vähän vielä lisää kahvia. Pää ihan tyhjenee, kun miettii mitä kaikkea viimeisen kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut. Tiivistettynä voisin sanoa, että eipä juuri mitään. Toki oli alkuvuoden reissaaminen Aasiassa, mutta Suomeen paluun jälkeen on tuntunu kuin ois vaan sumentunut paikoilleen. Tästä oon potenut huonoa omatuntoa ja kiukutellut itseäni.

Vuoteen 2018 en aio tehdä lupauksia, sillä ne lisää vaan paineita ja auraa tietä lupausten pettämiselle. Heh-heh. Aion kuitenkin alitajuisesti suunnata itseäni enemmän urheilun pariin, jotta saisi mielen ja koko elämänvirran taas ihan eri tavalla vauhtiin. Mutta ihan alkuun alkaa tämä kahdeksantoista auringolla ja lämmöllä. Me suunnataan Indoihin tänään illemmalla, joten on tästä vuodesta tultava ihana. Ihanaa tammikuuta ja uutta vuotta hei tyypit. ♡

LOVE THESE MOMENTS

syys3syys1syys2.jpgsyys4.jpg

Tänä keväänä tapasin töissä nää mimmit. Lähdettiin töiden jälkeen syömään ja viinille, olo oli aikamoinen. Oli hyvä olla. Tiesi heti löytäneensä jotain suurta ja ihanaa. Muutama viikko sitten lähdettiinkin Ruotsiin ihan vaan oleilemaan. Vanhassa kaupungissa käppäillessä silmät iski tähän lehtiseinään. Aaah mikä ihana. Sanoin stop ja siihen niin, nyt kuvaillaan. Näitä tyyppejä ei tarvinnu kahta kertaa suostutella. Vaikka me nyt otettiin minilomalle kohteeksi Ruotsin laiva, ei viikonloppu pyörähtänyt sen perinteisen juhlinnan puolelle. Juotiin me toki niitä kahden euron skumppalaseja, mutta enimmäkseen oleiltiin hytissä/baarin nurkassa ja juteltiin elämästä. Terapiaistuttiin. Tällaiset hetket on niitä voimaannuttavia hetkiä. Niitä sellaisia, joita jokaisen ihmisen tulisi ottaa ystävien kanssa aina välillä. Suunsa avaaminen on tärkeää. Erittäin.

Ja hei, meitsi täyttää ylihuomenna 24!! En oo itseäni juhlivaa tyyppiä, mutta aion nyt kuitenkin pyytää muutaman ystävän meikän tykö, tehdä ruokaa ja avata glögikauden.