VALMIINA UUDELLE

kesä1kesä2

Yritän olla valmis, syksyyn siihenpä siis. Viime päivinä oon ollut erityisen väsynyt. Toki oon tehnyt yövuoroa, mutta pään jumitus ja energiataso hipoilee ihan uusia leveleitä. Tänään heräsin yhdeksän aikoihin, mutta oli vaan pakko painaa pää takas tyynyyn. Kello on nyt 13:50 ja heräsin vasta hetki sit ylös peittojen käperryksistä.

Kaipaan niin jo rytmiä elämään, aikaisia aamuja, sohvan pohjalla inkivääri-teen väsyttäneitä silmäluomia ja rapsakoita syyskelejä. Sitä, että kun kauppaan lähtee, täytyy sukeltaa pipoon ja huiveihin. Unohtaa sormikkaat kotiin ja kirota sitten Piritorilla kylmyyttä.

Onneks iltaisin auringon laskiessa voi kuitenkin jo haistaa syksyn. Se on ihan täällä ihan just nyt. Ihanaaaa. Vielä kun saisin tehtyä paria juttua ja asetettua energiatasot oikeille taajuuksille, olisin täysin valmis syksyyn. Ennen sitä lennän kuitenkin Riikaan ihanan tyypin kanssa, nautin auringosta ja fillaroin pitkin Helsinkiä. Tsirppis.

MIDSUMMER

j2j3j1

Jos jotain kuvista voi päätellä, ei juhannuksena aurinko kummemmin näyttäytynyt. Onneks meillä oli kuitenkin mökki Härmässä, sauna, poreallas ja liikaa viiniä. Vaikka juhannus-fiilis oli kaaaaukana, on Helsingistä viikoksi pois pääseminen aina erittäin virkistävää. Näiden reissujen jälkeen kotiin palaaminen on aina kymmenen kertaa ihanampaa. Varsinkin omaan sänkyyn hyppääminen. Hidastan tänne kirjoittamisen tähän ja suuntaan muihin kirjoitus hommiin. Ihanaa alkanutta viikkoa ja nautitaan näistä sateista. Virkistäähän ne nämäkin. :-)

TAKAISIN KOTIIN

2

Tänään 27.2.2017 on viimeinen päivä Aasiassa, tai siis täällä pallon toisella puolella. Takana on melkein seitsemän kuukautta ja sen kyllä huomaa olotilasta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikea päästää irti tästä eletystä elämästä ja palata takaisin arjen keskelle. Haluan, mutta en halua. Oon väsynyt, pyörryttää, nukuttaa, en jaksa, en halua. On vähän epätodellinen olo koko ajan.

8

Vaikka oonkin toitottanut päivittäin koti-ikävääni, niin kyllä tää silti on pirunmoisen pelottavaa palata siihen samaan elämään. Ehkäpä juuri se, että kotona mulla ei ole duunia, harrastuksia tai oikein edes omaa asuntoa. Mihis mää oikein palaan? Mitä mä siellä teen ja miten saan aikani kulumaan, kun ei kylmäallergian takia oikein ulkonakaan pysty Balin tavoin viettämään aikaa. No onneks on muutamia virikkeitä jo tulilla, joten luulen että ensimmäiset viikot menee kahvikuppien ja tietokoneen halailussa. Ehkäpä niin.

3

Tottakai kuukausien jälkeen menee myös hetki aikaa, kun ravailee eri mestoissa hoitelemassa asioita. Menee aikaa, että kiertää halaamassa maailman rakkaimpia ystäviä. Menee aikaa tottua taas siihen kaikkeen suomalaisuuteen. Menee aikaa tottua kenkiin ja paksuihin vaatteisiin. Menee paljon aikaa tottua kaikkeen. Menee aikaa ettiä duunia ja kotia.

Pitää onneksi myös tehdä paljon asioita, jotta tuleva kotikolonen tulee näyttämään omalta kodilta. Pääsen pinnatuolien kimppuun – hiomaan ja maalaamaan. Pääsen etsimään ruokapöytää ja entisöimään kotijuttuja. Ihan kiva, että oikeasti on monta rautaa tulessa heti Suomeen päästyä.. mutta se Varkauteen paluu hieman pelottaa. Että ei vaan vetäis ihan veteläks ja laiskaks.

6

Ja sittenkö.. Sittenkö ei pääse enää ajelemaan skootterilla? Sittenkö pitää ajella oikealla puolella liikenteessä, ei enää tingitä hinnoista tai makseta ruuasta alle paria euroa? Eikö enää voi höpötellä tuntemattomien kanssa ja kertoa mistä on kotoisin? Eikö voi ihan muuten vaan hymyillä jollekin tyypille, kun vaan sattuu hymyilyttämään?

5

Eikö oo vähän hölmöä, että ihmismieli voi miettiä niin monta tyhmää ja turhaa asiaa? Tai vaikkakin asioissa olisi pointtia ja järkeä, niin eikö joskus olis helpompaa olla vaan. Olla miettimättä. Mistä sen semmosen taidon oppis?

Tsirp. Otan nyt lasin viiniä, pakkaan rinkan valmiiksi ja alan kattomaan netflixiä. Vika ilta KL:ssa, lämmössä ja Aasiassa.

TWO NIGHTS 

sk1sk2

Loma loppu. Huomenna edessä viimeinen kokonainen päivä KL:ssä. Tarkoituksena olis tehdä vaikka ja mitä, mutta tää kaupunkilomailu ei nappaa ainakaan meitsiä eei yhtään. Raskasta, rankkaa, puuduttavaa. Täällä ei ole sitä samaa rentoa fiilistä ja vapautta, joka esim. Balilla on. Täällä pitää vähän miettiä mitä pukee päälleen, laittaako tennarit jalkaan vai lähtiskö ihan jopa tottuneesti läpsyillä. Kerran erehdyin laittamaan vanssit jalkaan. Virhe oli. Iso semmoinen. Ilman kenkiä on parasta.

Täällä saa myös rahaa kulumaan ihan eri tavalla kuin aiemmissa mestoissa. Vaikka hintataso on erityisen halpa, niin lompakko pienenee entistä rankemmin.. Ihan järjettömiä kymmenkerroksisia ostareita, joissa satoja vaate- ja kenkäkauppoja.. Päädyin ostamaan muutamat tennarit, vaatteen ja objektiivin kameraan. No prkl. Seuraavat kuukaudet hernarilinjalla, vai olisko duunia tarjolla?

Loppufiilikset: tekis mieli itkeä. Onko ok siirtää lentoja muutamalla kuukaudella eteenpäin ja jatkaa vähillä tavaroilla elelyä?

NEXT STOP – KUALA LUMPUR 

gili1gili3gili10gili2ok

Tultiin eilen Gili Airilta, jossa yöpyiltiin muutama yö. Liikaa aurinkoa, luontoon rakastumista, kirkasta vettä, vaaleaa hiekkaa ja palmuja.. eli juurikin kaikkea sitä sellaista, jota ikävä tulee. Mutta en valita – takana on niin hemmetinmoisesti kaikkea ihanaa, että jos en ikinä koskaan tänne palaa, niin ainakin mielessä on monen kuukauden edestä muisteltavaa. Ja ihan vaan koska elämään on lentänyt monta uutta ystävää, niin eikö tää elämä oo aikamoista? Ihanaa semmoista.

Venaillaan just Denpasarin lentokentällä meidän konetta kohti Malesiaa. Ollaan neljä yötä Kuala Lumpurissa, jonka jälkeen finski kuljettaa Hongkongin kautta Helsinkiin. Kirosana-kirosana-kirosana. Nytkö jo? No nytpä nyt.  Vähän kutkuttaa vatsan pohjaa, kun pyörittelee mielessä ajatusta, että on ihan just kotona. Siellä on kuulemma satanut luntakin ihan mukavanmoisesti. Hmm.

10 DAYS LEFT

food1fooed9food7food8food4

Päivät loppuu kesken! Itkua, huutoa, iloa, naurua – kaikkea pään sisällä yhtä aikaa. Täällä on havaittavissa pienimuotoista ristiriitaisuutta kotiinpaluun suhteen, sillä en haluais millään poistua Balilta, mutta silti oma koti ja arki houkuttaa enemmän kuin ikinä koskaan ennen. Halpa ruoka, hyvät kahvit ja aurinko. Onko ne jätettävä taakse? Tai no kahvia ei onneksi niinkään, mutta moni muu asia. Entä onko kohta laitettava farkut, sukat ja kengät jalkaan? Onko taas pakko avata reittiopas puhelimesta, juosta metroon ja sporaan, kiukuta kylmäallergiasta ja rakastaa loskaa?

Oikeasti oon ihan hemmetin innoissani kaikesta tulevasta, mutta silti en olis ikinä uskonut, että maailman toiselta puolelta voi löytyä koti. Tai niin monta ihanaa ihmistä ja uutta ystävää.

Rakas elämä – oot rakas ja paras. Öölveis.