I’M READY 2018

kollaa

Viime vuoteen kuului kahvia, stressiä ja vähän vielä lisää kahvia. Pää ihan tyhjenee, kun miettii mitä kaikkea viimeisen kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut. Tiivistettynä voisin sanoa, että eipä juuri mitään. Toki oli alkuvuoden reissaaminen Aasiassa, mutta Suomeen paluun jälkeen on tuntunu kuin ois vaan sumentunut paikoilleen. Tästä oon potenut huonoa omatuntoa ja kiukutellut itseäni.

Vuoteen 2018 en aio tehdä lupauksia, sillä ne lisää vaan paineita ja auraa tietä lupausten pettämiselle. Heh-heh. Aion kuitenkin alitajuisesti suunnata itseäni enemmän urheilun pariin, jotta saisi mielen ja koko elämänvirran taas ihan eri tavalla vauhtiin. Mutta ihan alkuun alkaa tämä kahdeksantoista auringolla ja lämmöllä. Me suunnataan Indoihin tänään illemmalla, joten on tästä vuodesta tultava ihana. Ihanaa tammikuuta ja uutta vuotta hei tyypit. ♡

SYDÄN ALKUVIIKOLTA

heartt

Eilen kirjoitettua – näin maanantaina täytyis muistaa hengittää. Olla vaan ja tiedostaa, että päivä se on muidenkin joukossa. Itse nukuin hieman liiankin pitkään, keitin herättyäni kahvit ja laitoin spotifysta soimaan vuoden 2017 suosikkikappaleet -soittolistan. Oi että. Oon vähän semmonen tyyppi, joka jämähtää kuuntelemaan samoja biisejä, syö aina samaa ruokaa ja pukee aika usein niitä samoja lemppari vaatteita päällensä. No mutta… nyt se hengitys. Tuli biisejä kuunnellessa niin kovinmoinen ikävä Perthiin. Ketuttaa suuresti, etten tehnyt farmiduuneja. On ihan sellainen fiilis, että täytyis lähteä takaisin. Mutta minkäs tekemättömälle teet? Annetaan nyt vain olla ja suunnitellaan muita asioita. Tässä välissä alkaa soimaan tietysti biisi, jota kuuntelin ainakin viisisataa kertaa Perthissä ajellessani. No tietenkin.

Näin tiistaina sitten sama meno jatkuu. Oon väsertänyt nojatuolille tyynyillä varustetun toimistonurkkauksen, jonka uumenissa istun, juon kahvia ja etsiskelen läppäri sylissä työpaikkoja.

Mutta koska tänään sataa lunta Helsinkiin ja tiedostuu talven tulo entisestään (vaikka perhana vie, kevääseen ei oo enää edes montaa kuukautta), annan teille täältä sydäntä tälle alkaneelle viikolle. Nautitaan, muistetaan kuunnella musiikkia, hymyillä ja kaiken keskellä vähän hengittää. Tsirp.

TULI OLOKSI SELLAINEN SURULLINEN, JA SITTEN HELPOTTI

nilla3.jpg

nilla9

11

nilla4

Eilen illalla otin läppärin käteeni ja eksyin sivulta sivulle, sieltä taas jollekin toiselle. Olin surffailemassa syvällä, kunnes kohtasin kommentin. Sellaisen kommentin, joka hieman purskautti itkuun. Mietin pitkään miksi. Sittenpähän tajusin, että ikävä tämä on. Ikävä sitä aikaa kohtaan, kun asuin alppikadulla. Paras ystävä naapurissa. Sitä sellaista aikaa iski ikävä, kun jokaiseen päivään kuului maailmasta ja sen kaikista kaikkeuksista keskustelua. Elämän tarkoituksesta, ihmeellisyyksistä ja kaikesta sellaisesta, joista en ole ikuisuuksiin kenenkään kanssa jutellut. Tuli ikävä sitä alppikadunomaista  rauhaa.  Kirjoitin itkusilmässä viestin edellä mainitulle ihmiselle ja sanoin, että nyt on ikävä. Olo helpottui ja huokaisin. Onneksi on keksitty kirjoittaminen. Kuinka sitä ennen oliskaan pärjätty, jos ei kirjeitä olisi kirjoiteltu? Ja kuinka tää viestittely on nopeuttanut ja helpottanut meidän elämää. Aikamoisesti.

Toissa kerralla Varkaudessa mummia ja ukkia moikkaamassa käydessä, kertoi mummi, että oli ukki aikoinaan lähetellyt rakkauskirjeitä. Ukki hekotteli, ei kuulemma ollut. Mummi-rakas siihen tokaisi, että onneksi kaikki on tallella. Sitä päivää minä odotan, kun päästään näitä yhdessä lukemaan. Voi että mä odotan. Siihen mummi lupautui. Sydän.

KOTO-VARKAUDESSA

coffee2coffee3

Olin alkuviikon Kuopiossa työhommissa ja eilen muiden ajellessa takaisin Helsinkiin, hyppäsin kyydistä ja jäinkin vielä loppuviikoks Varkauteen. Lumi tuli yön aikana, joten keskiviikko on kuljeksinut hieman valoisemmissa meiningeissä. Vaikkakaan ei se sitä auringon tuomaa pirteyttä tarjoile.. Kahvia, kahvia siispä. Sillä sitä on eteenpäin mentävä.

Käytiin äiti Varpusen kanssa kirppareilla, joka on se vakiintunut ja ainoa (huoltoasemilla kahvilla istumisen lisäksi) tapa täällä aikaa viettää. En säästele sitä tekemistä koskaan niille tylsimmille hetkille, vaan kurvaan kirpparit läpi immediately.. Joka kerta uusi takki kainalossa. Paheista suurin, jos joku sattuu ymmärtämään niiden hamstraamisen päälle.

Aah. Ja voi että kun vaan olis se semmonen yli-ihminen, joka jaksais vääntää reseptit tekstiksi. Tehtiin tänään poke bowleja, jotka on nepalilaisen lisäks aika lemppariruokaa. Sitä semmoista, joka liikaa koukuttaa ja helposti päätyy lautaselle useammin kuin kerran viikkoon. No mutta poke bowl ja teriyaki-kastike. Siinä sanat, joita googlettamalla löytää resepteistä ihanoimpia. Tsirppis-tsii! Tää täällä suuntaa saunan lauteille.

LIIKAA SUSHIA JA AJATUKSIA

3

4

Löysin aamulla uuden biisin ja arvatkaas vaan soiko se tässä jo sadannetta kertaa. Vähintään. Että mää rakastan ihanaa musiikkia, rytmejä, väreitä. Varsinkin, kun voi samalla juoda kahvia oikein olan takaa. Näiden hetkien pirullisin puoli on vaan se, että ajatus alkaa hykertelemään vauhdilla. Puren hampaita yhteen, ettei stressi iskis. Ettei nyt vaan alkais taas miettimään liikaa, että pitäis olla ja tehdä jotain aivan muuta kuin mitä tällä hetkellä elämä ja kaikki on. Taitaispa vastakkaisen sukupuolen yksinkertaisuuden. Noo mutta.. onneksi tällä viikolla myös tapahtuu. Tai että on hieman töitä täällä ja Kuopiossa. On sovittu kavereiden näkemisiä, pikkujouluja ja valokuvailuita, lounastreffejä ja ainoastaan terveellistä ruokaa – viimeinen näistä ei onnistu. Saletti se.

>  >  >  >  >  >  >  >  Kävin tässä välissä sushilla  <  <  <  <  <  <  <  <

Eli ei onnistunut se terveellinen alkava viikko niin kuin mitä olin itselleni luvannut. Hehe perus… Oon viimeisen kuukauden aikana syönyt valehtelematta ainakin kahdeksan kertaa sushia. Mikä selkeästi kertoo, että oon vähän huono taistelemaan sushi-koukkuja vastaan. Övereitä odotellessa.
Nyt mars meikä suuntaa kahvin keittohon ja eteisen siivoukseen. Elämälle valoa ja mielelle sateenkaaria. Kyllä tää maanantai tästä aina tiistaiks kääntyy.

PORKKANAKAKKUA ALKUVIIKKOON

porkkanakakku

Käytiin viime viikolla kahvilla ja aikaisemmasta poiketen otettiin makeaa kylkeen. En oo ikinä ollut mikään kakku-ihminen, joten porkkanakakku ei oo kuulunut niihin lemppareihin. Mutta se pirun viime viikkoinen kakkupala.. Perhanan perhana. Ei hyvä, sillä eilen illalla oli aivan pakko leipasta oma kakku maanantaille. Kahvi tän kanssa olis toiminut niin pirun hyvin, mutta kello oli jo yhdeksän, kun vasta sitä syömään päästiin. Hah, onneks oli kuitenkin hyvä aika porkkanakakulle.

Tällä viikolla täytyis pistää kesäisimmät vaatteet ullakolle ja osa vähälle käytölle jääneistä vaatteista myyntiin. Takkeja on vuosien mittaan kertynyt aika määrä, joten kymmenestä luopuminen tekis eteisen kaapeille ja hyllyille (vaatekriiseille myös) ihan hyvää. Vielä kun joku päivä saisi jalat kohti IKEAa, saatais eteisaulasta hieman järkevämmän näköinen ja oloinen. Koto on 52m² yksiö, eikä täällä ole kummoisesti kaappitilaa, joten lipasto ja seinänaulakot tulis kovaan tarpeeseen. Ja se iso peili, se iso peili. Sitä mä oon halunnut vuosien ajan.

Mutta nyt suunta kohti suihkutteluja ja hiusten pesua. On oltava parin tunnin päästä jo kuvaushommissa kääks.