VIIME VIIKKOJA

koll1

koll2

Juoksee, aika juoksee. Viime viikkoina on juostu ympäri Suomea, ympäri Helsinkiä. Tänään oon vaan kotona. Paikoillani juuri tässä kohtaa nojatuolilla, johon pesän taas tein. Heräsin aamulla ovipuhelimeen postimiehen tuodessa pakettia. Meni puolisen tuntia, ennen kuin säikähdykseltä sydämen syke tasaantui. Nyt jo varmasti ihan normaaleilla lyönneillä mennään.

Lingotin pari päivää sitten inkivääriä, sitruunaa ja (täydellisen kypsyistä!!) granaattiomenaa mehuksi. Paras mehu IKINÄ. Oli sen verran tujua, että olis mennyt inkiväärishotista, mutta meikäpoika veteli sitä junamatkalla Helsingistä Tampereelle pullollisen. Oli saatava hiipivä flunssa taltutettua. Taltutin. Kroppa on ollut viime aikoina jotenkin niin heikoilla, että mehulinko pääsee varmasti tämän vuoden lopussa sanomaan itsensä irti. Iho on reagoinut murrosikäisen tapaan, silmänaluset on mustuneet entistä rajummin ja melatoniini virrannut elimistössä pitäen yllä vuorokauden ympäri jatkuvaa väsymystä. Ai perhanan syksy, ja näköjään tänään lumen mukana alkanut talvi. Onkohan sitä koskaan valmis tälle Suomen ilmastolle?

LOVE THESE MOMENTS

syys3syys1syys2.jpgsyys4.jpg

Tänä keväänä tapasin töissä nää mimmit. Lähdettiin töiden jälkeen syömään ja viinille, olo oli aikamoinen. Oli hyvä olla. Tiesi heti löytäneensä jotain suurta ja ihanaa. Muutama viikko sitten lähdettiinkin Ruotsiin ihan vaan oleilemaan. Vanhassa kaupungissa käppäillessä silmät iski tähän lehtiseinään. Aaah mikä ihana. Sanoin stop ja siihen niin, nyt kuvaillaan. Näitä tyyppejä ei tarvinnu kahta kertaa suostutella. Vaikka me nyt otettiin minilomalle kohteeksi Ruotsin laiva, ei viikonloppu pyörähtänyt sen perinteisen juhlinnan puolelle. Juotiin me toki niitä kahden euron skumppalaseja, mutta enimmäkseen oleiltiin hytissä/baarin nurkassa ja juteltiin elämästä. Terapiaistuttiin. Tällaiset hetket on niitä voimaannuttavia hetkiä. Niitä sellaisia, joita jokaisen ihmisen tulisi ottaa ystävien kanssa aina välillä. Suunsa avaaminen on tärkeää. Erittäin.

Ja hei, meitsi täyttää ylihuomenna 24!! En oo itseäni juhlivaa tyyppiä, mutta aion nyt kuitenkin pyytää muutaman ystävän meikän tykö, tehdä ruokaa ja avata glögikauden.

LAUANTAIN HUUMISSA

nn

n.jpg

Viime viikonloppu meni laivalla ja niinpä meni myös tämäkin. Tosin työn merkeissä, mutta kuitenkin. On ollut paljon kiirettä, joten sauna ja koto Varkaudessa pyörähtäminen tekis pirunmoisen hyvää. Voi kuitenkin olla, että muutaman viikon saa sitä odotella, sillä kalenteri jarruttelee suunnitelmia. No mutta jo vain myös tämä omassa kotona oleminen tekee tähän väliin terää. Ootan jo kovin huomisaamuista aamupalahetkeä, kun voi aamuisen pimeyden vauhdittamana sytyttää kynttilät ikkunalaudalle, tehdä cappuccinon ja syödä (kirjoitin ensin mutustella – haha että mikä sana) kaurapuuroa Bonobon soidessa. Kyllä arjen jutut on parhaita. Ihanoita.

Nyt Eat Poke HKI:n poke bowl, GOT ja sohvan vällyihin kaivautuminen tyynyjen ja peittojen kanssa. Lauantai. Sydäntä sulle ja tälle.

VALMIINA VIIKONLOPPUUN

N4

wp6

Täällä onnellinen Varpunen. Ah mikä ihana arjen lopetus ystävän kanssa. Kuvailtiin eilen kuvia, kuvia ja kuvia sekä juotiin kahvia. Että mä niin rakastan tyyppejä, jotka on kiinnostuneita samoista asioista – kuvailusta ja kahvista lähinnä. Tätä tällaista on ollut kovin ikävä. Kaiken kakkuraksi vielä päälle se, että sain eilen uuden kameran. Tervetuloa kotoon Nikon D750! Oon sua odotellut kovin. Täytyy vaan hommata kameralaukku… Fiksuahan se ois. Samaan tilaukseen kuvauskavereita. Innokkaita?

Oon tän aamun kuunnellut Anna Puuta (ylläripylläri juonut kahvia) ja katellut vaatteita mukaan Ruotsin reissulle. Perjantai ja kolmastoista, siihen samaan laivareissu mimmikavereiden kanssa. Hmm. Taivaalla paistatteleva keltainen ei voi muuta kuin tehdä päivästä paremman. Tsirppis ja tsii, palataan myöhemmin. Ihanaa viikonloppua!

AAMUISTA IHANIMPIA…

 

21

…on sellaiset hitaat. Sellaiset, kun voi tehdä cappuccinoa unihiekkojen vielä hämyillessä silmillä, valita vihannekset ja hedelmät itse tehtyyn mehuun ja istuutua läppäri sylissä sohvalle tekemään töitä. Kotitoimisto ei tosin ole aina ehkä tehokkain työskentelytapa, mutta omaan tahtiin ja oikean flown löydyttyä aikaan saa pakottavan paljon.

Porkkanaa, inkivääriä, sitruunaa ja lehtikaalia. Meitsin lemppari. Välillä tulee taukoja mehulingosta, mutta sittenpä taas huudatan sitä kahta kovemmin. Syksyn näyttäessä pimentojaan, ois ihanaa kun tajuais vääntäistä kannullisen mehua joka aamu jääkaappiin. No mutta tänään niin, toivottavasti myös huomenna sama edessä.

TAKAISIN KOTONA

pöytä2

pöytä4

Viime kuukausiin on mahtunut niin pirun paljon ja samaan aikaan niin pirunmoisen vähän. Ihan kuin ois vaan jammaillut paikoillaan, mutta silti koko ajan on ollut jotain tekemistä. Juurikin nyt mulla on sohvalle rakennettuna pesä tyynyistä ja peitoista, jotta kotona “työskentely” olisi mukavampaa. Mulla on video tehtävänä, jota väkersin hyvään malliin (onneksi) jo Varkaudessa porukoilla ollessani.

Olin viime viikonlopun Jyväskylässä kuvaushommissa ja viikon kotopesässä Savossa, joten kotiinpaluu on iihaanaa pienen täältä poissaolon jälkeen. Kahvia, kahvia, kahvia ja hedelmiä. Musiikkia siihen päälle ja sitten vielä yöpässä sekä meikittömässä naamassa täällä hyrrääminen, on aika parasta. Vaikka nyt onkin perjantai, ei ulos kömpiminen kiinnosta ollenkaan. Onneks huomenna meillä on futsal-turnaus, joten kotoa on vähän puolipakkokin pois liikkua. Voi olla, että muuten täällä hengailisin ens viikonloppuiseen Ruotsin reissuun saakka.

Nyt mä hörppäsen kylmän kahvin kitusiin, keitän uudet ja painan sielun video-editoinnin pariin. Tsirppis tsii ja ihanaa viikonloppua, sydän.