BLUE BLUE WORLD

1318.jpg519.jpg

Pirun pirun pirun netti. Ei pitäis valittaa täällä ollessa, enkä enempää jatkakaan… Ollaan tällä hetkellä omassa villassa parin ystävöisen kanssa. Innostuttiin ja napattiin viikoksi Airbnb:ltä aikamoinen kolonen – kolme makuuhuonetta, avo-olohuone ja oma uima-allas. Oma piha ja ja ja. Meidän villan siivooja on ihana höpöttäjä. Tulee tänne joka aamu ja häärii monta tuntia, vaikka siivottavaa ei hirveesti oliskaan. Heh.

Ja nää yllä olevat kuvat – täytyy sanoa, että on yksi kauneimmista paikoista jossa olen ikinä koskaan käynyt. Muut hätähousut halus mennä koko ajan eteenpäin, kun taas mä olisin voinut jäädä vaan merta paikoilleni tuijottamaan. En osannut kuvitellakaan, että jossain voi noin sinistä olla. Nyt mä suuntaan vähän altaalle makoilemaan (kun vihdoinkin aurinko paistaa) ja nappasen Bali ciderin käteen. Öök. Onneks kohta pääsee takaisin arjen pariin.

Advertisements

BACK TO BALI

c2c4crate1

Otettiin lentoa siipien alle ja pyörähdettiin Cangguun Balille. Kolmisenkymmentä astetta lämpöä, lempiruokia ja valoa mielelle – en nyt juuri muuta tarvitse. Me ollaan lähdössä huomenna Gileille ja Nusa Lembonganille, mikäli vaan Lauran vointi viime päivistä poiketen kohenee. Muutama viikko aikaa ottaa irti energiaa, jotta Suomen talvi pyrähtäis ohi mahdollisimman nopeasti. Vaikka Helsinkiin ei ole kunnon talvea vielä saapunut, on se pirun haastavaa edes ajatella, että edessä on vielä monta kuukautta pimeyttä..

Nyt me nakataan skootterit alle ja suunnataan metsästelemään pahoinvointilääkkeitä. Tsirppis-tsii viikon viimeiselle päivälle!

I’M READY 2018

kollaa

Viime vuoteen kuului kahvia, stressiä ja vähän vielä lisää kahvia. Pää ihan tyhjenee, kun miettii mitä kaikkea viimeisen kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut. Tiivistettynä voisin sanoa, että eipä juuri mitään. Toki oli alkuvuoden reissaaminen Aasiassa, mutta Suomeen paluun jälkeen on tuntunu kuin ois vaan sumentunut paikoilleen. Tästä oon potenut huonoa omatuntoa ja kiukutellut itseäni.

Vuoteen 2018 en aio tehdä lupauksia, sillä ne lisää vaan paineita ja auraa tietä lupausten pettämiselle. Heh-heh. Aion kuitenkin alitajuisesti suunnata itseäni enemmän urheilun pariin, jotta saisi mielen ja koko elämänvirran taas ihan eri tavalla vauhtiin. Mutta ihan alkuun alkaa tämä kahdeksantoista auringolla ja lämmöllä. Me suunnataan Indoihin tänään illemmalla, joten on tästä vuodesta tultava ihana. Ihanaa tammikuuta ja uutta vuotta hei tyypit. ♡

SYDÄN ALKUVIIKOLTA

heartt

Eilen kirjoitettua – näin maanantaina täytyis muistaa hengittää. Olla vaan ja tiedostaa, että päivä se on muidenkin joukossa. Itse nukuin hieman liiankin pitkään, keitin herättyäni kahvit ja laitoin spotifysta soimaan vuoden 2017 suosikkikappaleet -soittolistan. Oi että. Oon vähän semmonen tyyppi, joka jämähtää kuuntelemaan samoja biisejä, syö aina samaa ruokaa ja pukee aika usein niitä samoja lemppari vaatteita päällensä. No mutta… nyt se hengitys. Tuli biisejä kuunnellessa niin kovinmoinen ikävä Perthiin. Ketuttaa suuresti, etten tehnyt farmiduuneja. On ihan sellainen fiilis, että täytyis lähteä takaisin. Mutta minkäs tekemättömälle teet? Annetaan nyt vain olla ja suunnitellaan muita asioita. Tässä välissä alkaa soimaan tietysti biisi, jota kuuntelin ainakin viisisataa kertaa Perthissä ajellessani. No tietenkin.

Näin tiistaina sitten sama meno jatkuu. Oon väsertänyt nojatuolille tyynyillä varustetun toimistonurkkauksen, jonka uumenissa istun, juon kahvia ja etsiskelen läppäri sylissä työpaikkoja.

Mutta koska tänään sataa lunta Helsinkiin ja tiedostuu talven tulo entisestään (vaikka perhana vie, kevääseen ei oo enää edes montaa kuukautta), annan teille täältä sydäntä tälle alkaneelle viikolle. Nautitaan, muistetaan kuunnella musiikkia, hymyillä ja kaiken keskellä vähän hengittää. Tsirp.

TULI OLOKSI SELLAINEN SURULLINEN, JA SITTEN HELPOTTI

nilla3.jpg

nilla9

11

nilla4

Eilen illalla otin läppärin käteeni ja eksyin sivulta sivulle, sieltä taas jollekin toiselle. Olin surffailemassa syvällä, kunnes kohtasin kommentin. Sellaisen kommentin, joka hieman purskautti itkuun. Mietin pitkään miksi. Sittenpähän tajusin, että ikävä tämä on. Ikävä sitä aikaa kohtaan, kun asuin alppikadulla. Paras ystävä naapurissa. Sitä sellaista aikaa iski ikävä, kun jokaiseen päivään kuului maailmasta ja sen kaikista kaikkeuksista keskustelua. Elämän tarkoituksesta, ihmeellisyyksistä ja kaikesta sellaisesta, joista en ole ikuisuuksiin kenenkään kanssa jutellut. Tuli ikävä sitä alppikadunomaista  rauhaa.  Kirjoitin itkusilmässä viestin edellä mainitulle ihmiselle ja sanoin, että nyt on ikävä. Olo helpottui ja huokaisin. Onneksi on keksitty kirjoittaminen. Kuinka sitä ennen oliskaan pärjätty, jos ei kirjeitä olisi kirjoiteltu? Ja kuinka tää viestittely on nopeuttanut ja helpottanut meidän elämää. Aikamoisesti.

Toissa kerralla Varkaudessa mummia ja ukkia moikkaamassa käydessä, kertoi mummi, että oli ukki aikoinaan lähetellyt rakkauskirjeitä. Ukki hekotteli, ei kuulemma ollut. Mummi-rakas siihen tokaisi, että onneksi kaikki on tallella. Sitä päivää minä odotan, kun päästään näitä yhdessä lukemaan. Voi että mä odotan. Siihen mummi lupautui. Sydän.

KOTO-VARKAUDESSA

coffee2coffee3

Olin alkuviikon Kuopiossa työhommissa ja eilen muiden ajellessa takaisin Helsinkiin, hyppäsin kyydistä ja jäinkin vielä loppuviikoks Varkauteen. Lumi tuli yön aikana, joten keskiviikko on kuljeksinut hieman valoisemmissa meiningeissä. Vaikkakaan ei se sitä auringon tuomaa pirteyttä tarjoile.. Kahvia, kahvia siispä. Sillä sitä on eteenpäin mentävä.

Käytiin äiti Varpusen kanssa kirppareilla, joka on se vakiintunut ja ainoa (huoltoasemilla kahvilla istumisen lisäksi) tapa täällä aikaa viettää. En säästele sitä tekemistä koskaan niille tylsimmille hetkille, vaan kurvaan kirpparit läpi immediately.. Joka kerta uusi takki kainalossa. Paheista suurin, jos joku sattuu ymmärtämään niiden hamstraamisen päälle.

Aah. Ja voi että kun vaan olis se semmonen yli-ihminen, joka jaksais vääntää reseptit tekstiksi. Tehtiin tänään poke bowleja, jotka on nepalilaisen lisäks aika lemppariruokaa. Sitä semmoista, joka liikaa koukuttaa ja helposti päätyy lautaselle useammin kuin kerran viikkoon. No mutta poke bowl ja teriyaki-kastike. Siinä sanat, joita googlettamalla löytää resepteistä ihanoimpia. Tsirppis-tsii! Tää täällä suuntaa saunan lauteille.