MITÄ KUULUU?

nipsss1

nipsss3.jpg

nipsss2

nipsss4.jpg

Töitä, ravintoloita, festareita ja kotimaan kaupunki-kierroksia. On tähän väliin mahtunut yksi Barcelonan reissukin, josta tosin mulla ei ole kamerassa juurikaan kuvia. Viime aikoina oon osannut keskittyä ihan eri tavalla elämään. Katsonut ympärille tarkemmin, kuunnellut ympärillä rasahtelevia ääniä ja tuoksutellut tuulen mukana lentäviä tuoksuja. On ollut niin kutkuttavaa mennä aamuisin töihin, kun sinne meno ei ole ahdistanut. Päinvastoin – tulee aina niin kovin hyvä olo, kun voi yksin toimistohuoneessa bassoradion soidessa antaa armottomasti hymylle vallan.

Oon odotellut tässä myös kovasti lehtien putoilua. Nähtävästi kuitenkin vielä tuloksetta. Koska kesä on tuntunut poikkeuksellisten kelien ansiosta pitkältä, on syksy-fiilis leijailut mielen päällä jo muutaman viikon. Melkeinpä siis koko elokuun. Jotenkin tuntuu, että kroppa ja mieli on jo täysin siellä villapaita-, kynttilä-, inkivääritee-asennossa. No… ja varsinkin nyt, kun ulkona sataa vettä! I-ha-naaaaa.

Advertisements

VIIKONLOPUN ELOA

Hörppäsen aamukahvista ensimmäiset herätykset vasta 11:45, avaan verhot ja ikkunat, yritän hätistellä viime päivinä kyläilemään lentäneitä banaanikärpäsiä ja sen jälkeen istun pöydän ääreen hengähtämään elämää. Päivän aloitus ei ollut niin nopea kuin mitä aamuvuoroihin arkena sännätessä.

Koska viimeaikoina oon innostunut taas ompelusta ihan uudella tavalla, on täytynyt viettää aikaa myös paljon enemmän kirpputoreilla. Ehkä vähän hirrveetä, mutta kierrätettävä on – oon ommellut vanhoista pussilakanoista vaatteita. :-D Esimerkiksi kuvassa näkyvät toppi, hame ja pompula on ompastu kirpparilta ostetuista lakanoista. On järjettömän ihanaa, että äidiltä perityt ompelutaidot ei oo hävinnyt hiljaisempien vuosien mittaan minnekään. Unissaan saadut visiot lähtee aika ajoin toteutukseen aika nopeallakin tahdilla.

1

4.jpg

3

6.jpg

5

9.jpg

Eilen me kirmaistiin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ihan vaan olemaan. Luonnossa tulee oltua nykyisin niin pirunmoisen vähän, että kaikki puutarhassa näkyvä oli jotenkin maaaaaagista. On aikamoista ottaa kengät jalasta pois ja antaa varpaiden koskettaa nurmea, kuunnella hiljaisuutta ja hätistellä jaloille vipeltäviä muurahaisia. Ah että. Hassua, että täällä on niin paljon paikkoja missä ei ole koskaan käynyt.

Tekis mieli laittaa tajunta virtaamaan ja syventyä kirjoittamaan, mutta koska ulkona paistaa aurinko, on aevan pakko lähteä auton hakureissulle ja sitä kautta etsimään järveä tai lampea, jonne voi loppupäiväksi hypätä pulikoimaan.

Tsirppis-tsii ja ihanaa alkavaa viikkoa <3

KESÄ ON NÄYTTÄNYT TÄLTÄ

summer.jpg

Viime ajat on jotenkin ollut niin onnellisen tuntuista. Kaikesta huolimatta.

On tuntunut siltä, että on täytynyt ottaa omaa aikaa entistä enemmän ja aika ajoin ravistella päätään. On pitänyt syödä vihreää, herätä viisarin värähtäessä kuuteen ja juosta pää kolmantena jalkana hiljaiseen sporaan, aina se on prkl lähdössä minuutteja liian aikaisin pysäkiltä. On pitänyt hyvästellä rakas ukki, kyyneleiden virratessa. Sanoa sana rakastan useammin kuin aikaisemmin. On pitänyt tajuta kuinka kauniista isovanhemmista meidän vanhemmat on kasvatettu.

Oon saanut nauttia kesästä, kellua järvessä ja saunoa äidin kanssa tunteja. Oon saanut käydä festareilla ja juoda viiniä. Oon saanut olla ja välillä valittaa olematta olemista. Oon saanut haaveilla ja toteuttaa, nähdä vanhoja ystäviä ja häivyttää ikävää.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä, sain juuri uuden valkoisen maalilta tuoksuvan pyöreän ruokapöydän. Ah, elämä. Ja tämä tietokone. Tuntuu ihanalta näpyttää ajatuksia lauseiksi tähän näin.

TAKAISIN YRITYS

porvoo1

Täällä mä oon, vieläkin. Tänään on ollut jotenkin koko päivän epämiellyttävä olo. En oo keksinyt siivoamisen lisäksi juuri mitään tekemistä, joten aikaa on jäänyt asioiden kohtuuttomalle spekuloinnille. Aloitan huomenna uuden työn ja oon stressannut sen aloitusta aivan järjettömän paljon. Vanhemmat on mökillä isovanhempien seurana, sillä meidän ukki viettää siellä viimeisiä hetkiään. Täyden keskittymisen antaminen töihin siis vähän pelottaa, vaikka todellisuudessa se varmasti antaa vaan hyvää vastapainoa kaikelle.

porvoo2

porvoo6

porvoo3

Mutta stressaavien asioiden pulppuillessa esiin, täytyis aina muistaa hengittää. Hengittää syvästi. Tekee toki ihan hyvää stressailla välillä, jottei elämä puroile soljuvasti eteenpäin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Ainiin, pitäis oppia myös materiasta innostumisen sijaan eloistumaan joistain täysin muista asioista, MUTTA kun on ollut ilman tietokonetta alkuvuodesta asti ja alaovelle tuodaan yllättäen uusi kone, ei voi muuta kuin itkeä onnesta. Haha kyllä vain, itkeä onnesta ja helpotuksesta. Tänään on stressi lauennut ja lennellyt seinästä seinään.

porvoo8

porvoo4

porvoo7

porvoo5

Nyt mä taas vähän hengähdän, suljen läppärin ja alan syömään uunituoretta ja kotitekoista pitsaa.

LAUANTAIN AURINKOA

p5

p6.jpg

puna5

p1

p10

Vaikka tuntuu, ettei tällä viikolla ole tapahtunut juuri mitään, on saanut kuitenkin ihan kiitettävästi asioita aikaan. Oltiin reissutöissä tiistaista torstaihin Ruotsin suunnilla ja tänään on koti puunailtu kaiken kotoilu-laiskotteluiden jälkeen siistiks. Ostin uuden kasvin tv-tasolle, ja nyt taas voi hymyillä vihreydestä. Oon halaillut aurinkoa ja haeskellut töitä, ikävöinyt omaa tietokonetta ja vanhojen rutiinien tapaan juonut kupeittain kahvia. Semmosta perus eloilua.

Kilautin just tilauksen Woltilla Skifferiin, eikä enää montaa minuuttia kun saa surf & turfia! Iiihaanaa, ja ihanampaa viikonloppua teille lintuset! ♡

RAKKAUSKIRJE KALLIOLLE

 

1.jpg

12.jpg

5.jpg

13.jpg

6

Täytyy tässä harmaudessa rakastaa, että kontrasti Kallion väreihin on voimakas. Osaa jokaisella askeleellaan häkeltyä, kuinka katukuva se ei vaan tylsene. Kunpa vaan ja jospa vaan kaikkialla olisi tätä vanhaa ja väriä, puuta ja betonia, kiveä ja korkeutta. Myöskään aamuöiset herätykset kadulla huutavien henkihieveröisten toimesta ei ketuta, ei lähikaupan ainaiset jonot, ei Piritorilla notkuvat sedät tai yläkerran musat. Oon aina rakastanut Kalliota, sen olemusta ja eloa. Täällä koti on.  ♡  Täältä kodista pääsen nopeasti kotikotoon Varkauteen tai lempikahvilaan naapuriin. Täältä oon löytänyt monta ystävää ja täällä oon tämmöiseksi kasvanut.

Nappasin s-marketisa kookos-linssi-tomaattikeittoon (ylläri-ylläri-ylläri) ainekset, ja koska nälkä on jo pirunmoinen kellon ollessa 17:57, suuntaan hellan ääreen. Ihanaa viikonloppua tyypit! ♡