SENGGIGI

senggigi4senggigi2senggigi3senggigi1Käytiin muutama (?) viikko sitten Lombokilla. Suunnattiin Senggigiin, sillä löydettiin sieltä kiva majoittumismesta. Tipunen lueskeli netistä, että paikka olis kovinkin turistinen, mutta meidän lisäksi siellä ei tainnut juuri muita olla. Paikallisia siispä vain. Hati hati huudettiin aina perään, jos lähdettiin skoballa hurjimaan. Eli varovaisuutta vähän blondit hei. Haha.

Oon rakastunut Indonesiassa ollessa skootterilla ajeluun sen verran, että oon miettinyt oman vespan ostamista Helsinkiin. No ei varmasti tule toteutumaan, mutta haaveissa on. Oispa kiva. Siellä tosin kulkee julkiset niin pirunmoisen hyvin, eikä skoba olis käytössä kuin muutaman kuukauden.. joten unohtukoon idea ihana.

Täällä Thaikuissa en edes ottanut skootteria käyttöön, sillä olin asennoitunut enemmänkin ottamaan aurinkoa ja urheilemaan. Vuokraus ois myös maksanut kolme kertaa enemmän kuin mitä Balilla oon maksanut, joten no thanks.

Parastahan on, kun lähtee rohkeesti vaan ajelemaan tuntemattomia teitä. Lombokilla se oli iisiä, sillä saarta kiertää hyväkuntoinen ja leveä asfaltoitu tie. Liikennettä ei ollut juuri ollenkaan ja luonnon lisäksi ympärillä näit ylä- ja alamäkien lisäksi turkooseja rantoja, vihreää, vihreää, lehmiä, paikallisia ja taas vähän meren lisäksi vihreää. Aikamoisen kaunista. Kaunista on myös kesken ajon yllättävä kaatosade, joka ajaa lähimpään ravintolaan pakoon. Paikalliseen sellaiseen, josta sai super hyvää kanaa ja riisiä. Koska sade ei lakannut ollenkaan ja oltiin ajettu 45 minuutin päähän meidän hotellilta, oli meidän pakko lähteä köröttelemään hiljaa takaisin päin. Tiedättekö kuinka pahalta tuntuu pienikin sateen ropina iholla, kun skootterissa on edes se 30km/h vauhtia. Aivan saatanasta koko homma. Sattuu enemmän kuin luulisi. Meidän oli siis pakko pysähdellä vähän väliä puiden alle sadetta piiloon. Onneks päästiin kuitenkin loppujen lopuksi (muistaakseni alkon kautta, joita ei löydy saarelta paikallisten alkoholittomuuden takia) takaisin kotiin, laitettiin kuuma vaahtokylpy tulille ja Suomilove pyörimään. Perus suomalaiset Indonesiassa. Heko heko.

GILI AIR / LOMBOK

meri1meri2meri3meri4Otettiin meidän homestayn ihanalta (lähemmäs) sata-vuotiaalta omistaja-pariskunnalta kyyditykset Lombokille ja takaisin. Vietettiin siis Senggigissä kaksi yötä ja Gili Airilla seuraavat. Me ihastuttiin Tipusen kanssa saareen ihan possuna. Se hiljaisuus, kun ympärillä ei kulje ollenkaan moottoriajoneuvoja.. Balin jälkeen se ihan humisee korvissa.

Ilman kenkiä aamusta iltaan tekee ihmeitä, polkupyörä jalkojen alla vielä enemmän. Saari on abauttiarallaa 15 neliökilometriä, joten pikaisen tutkimusmatkan joka kolkkaan kerkee tekemään hyvin muutamassa päivässä. En suosittele ehkäpä niinkään sataman puoleisen rannan tuntumassa olevia ravintoloita. Ruoka oli vähän tylsää, ylihinnoiteltua ja tarjoilu aikamoisen hidasta. Napattiinkin siis mielummin paikallisesta raflasta safkat mukaan alle kahdella eurolla. Jos hurjaks ois heittäytynyt, niin ympäri saarta kävelevän Lombokilaisen naisen korista ois saanut 70 sentillä riisiä ja kanaa ihan lämpimänä. Ehkä ens kerralla, ehkä.

Jos tänne saarelle, viereisille Gili Menolle tai Gili Trawanganille aikoo suunnata, niin takaan ettei taikasienien törmäämiseen voi välttyä. Taikaa kokeilemaan haluaville tiedoksi, että kymmenellä eurolla saat takuulla maailman kaikki värit ja äänet käyttöön muutamaks tunniks. Tai niin meille ainakin muut turistit kehuskeli haha. Me kuitenkin jättäydyttiin luonnontuotteista, juotiin valkkaria riippukeinuissa keinuen ja tutkailtiin tähtitaivasta ukkosen riehuessa horisontissa. Aika hienoimpia kokemuksia siinä samalla merta tuoksutellen.